ristojkoivula

Viron susi pan-germanistinen etymologinen sanakirja netissä 1.

Tässä on alussa heti pari oikein edustavaa esimerkkiä, aarre ja aura, jotka molemmat tulevat alun perin (hengitys)ilmaa tarkoittavasta sanasta, kyntämisen eli "ilmaamisen" kautta...

 

Viron pan-germanistinen etymologinen sanakirja netissä...

En osaa viroa. Aikaisemmin olen kommentoinut sellaisten kielten etymologioita, joita ainakin auttavasti osaan kuten suomen, ruotsin, saksan, englannin, venäjän ja liettuan. Nytkin näkökulma on viime kädessä niissä.

Sanakirjassa on joitakin oikeitakin linjauksia, joista Suomessa ei saa puhua, ja joita kehitän edelleen kritiikissäni, kts. esim. "ambuma".



[ETY] Eesti etümoloogiasõnaraamat

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=aade&F=M&C06=et

 

aade : aate : aadet 'ülev mõte'

soome aate 'idee, aade, vaade; mõte'
Laenatud kirjakeelde 19. sajandi lõpus.

HM: Mielenkiintoista, että tällaisia sanoja on lainattu suomesta viroon, vaikka suomi ei kielenä mitenkään ole sen "korkeammalla tasolla" kuin virokaan, eikä ole ollut ennenkään. Etymologiaan kuuluisi, että lainatunkin sanan taustaa jotenkin selvennettäisiin.


aader: aadri : aadrit van 'veresoon'
○ aater
alamsaksa ader(e) 'kõõlus = jänne; veresoon = verisuoni'

HM: Sana on tuskin lähtöisin saksasta, vaikka olisi välittömästi sieltä viroon tullutkin...



aam : aami : aami 'suur vaat; endisaegne vedelikumõõt'
alamsaksa am(e) 'veini, harvem õlle mõõt'

SSA:n (Suomen sanojen alkuperä) mukaan sana aami on lähtöisin kreikasta, josta tullut latinan kautta saksaan. Sana sattaa tulla myös, vaikka kreikkaankin, kantabalto-slaavin sanasta *embti, emba = appaa, ammentaa.

 

---

 

aare : aarde : aaret '(peidetud) väärisvara = piilotettu arvotavara; miski v keegi väga väärtuslik' = aarre
 

soome aarre 'varandus, vara'

Laenatud kirjakeelde keeleuuenduse ajal. Soome sõna on peetud germaani või skandinaavia laenuks, ← alggermaani *arđi-, mille vaste on nt vana-ülemsaksa art 'kündmine', või ← algskandinaavia *arđo-, mille vaste on nt vanaislandi ǫrð (mitm arðir) 'saak = sato, aastasaak = vuodentulo'. Vt ka maare1.

SIIS TÄSSÄ VÄITETÄÄN, ETTÄ SANA AARE ON TULLUT VIROON SUOMEN KAUTTA VARHAIS-YLÄSAKSAN KYNTÄMISTÄ TARKOITTAVASTA SANASTA!

Suomessa ei kuitenkaan ole tähän liittyvää kyntää-sanaa, ellei sellaisena sitten pidetä sanaa "aurata", jonka on ymmärretty tulevat aura- sanasta (<aatra?), jonka on arveltu tulevan esimerkiksi viron sanasta ader (adra). Sääksmäen murteella se hevosella vedettävä kyntölaite oli sahra, ja aura tarkoitti koneellista lumiauraa, tai sitten kurkiauraa.

Yksi pieni kysymys: KUN VIRON RAJAN TAKANA ON LATVIAN MITÄ SOPIVIN KYNTÄMIS-SANA ārt (āru), NIIN MIKSI TÄMÄ EI VOI OLLA TULLUT VIROON SUORAAN SIELTÄ???!!!

Sellainen seikka, että virossa on myöhemmässä kielenhuollossa säilytetty(?) sana aar nimenomaan siksi, koska suomessakin on sille ilmeinen vastin (ja syrjäytetty täysin "vierasheimoisia" sanoja) EI KERRO MITÄÄN VANHAN LAINAUTUMISEN SUUNNASTA.
 

Viron yleisnimistä on jätetty ilmeisesti pois sana *aarn = "aarni", joka esiintyy kuitenkin tavallisena etu- ja sukunimenä. Virossa *aarn voisi olla sanan aar johdos toisin kuin suomessa "aarni" sanan aarre. Analogian tarjoavat saar ja saarni. Varmaahan sekään ei tietenkään ole. Suomen aarni tarkoittaa (vanhaa) aarnipuuta, asumatonta ja hakkaamatonta aarni(o)metsää sekä aarnivalkeaa eli virvatulta (sininen liekki, joka valaisee, mutta ei polta, ja toimiii aarteen tai jonkin muun tärkeän merkkinä tai varoituksena).

Tällainen ignis fatuus, "kohtalonliekki" tunnetaan mytologiassa ympäri Maapallon, se voi olla hyvin pieni, jonka vain valitut tietäjät näkevät, tai taivaalla suuri roihu, joka tietää kauheita. Se on myös "saavuttavattoman" symboli "sateenkaaren pää", joka aina pakenee etsijäänsä. Se tarkoittaa vielä aarnikotkaa, -haukkaa, mystistä kimairaa eli kotkanpästä, nisäkäsvartaloista siivekästä olentoa (ei lepakko, kreikan grips), joka toimii aarteenvartijana. Hahmo on ilmeisesti peräisin Kreikasta, mutta voi olla Latviastakin: sellaisen löytäminen olisi ollut varsinainen korkein kuviteltavissa oleva täyttymys keimerysten eli luonnon ja satokauden erikoisuuksien etsijälle, jollaisten suuren määrän katsottiin ennustavan hyvää ja osoittavan luonnonjumalien suosiota.

Virvatuli on samaa balttilaista juurta kuin virmatuli, joka tarkoittaa revontulta. Se on myös samaa juurta kuin suomen virta, sana tulee kantaindoeuroopan varstalosta *ver- = kääntyä, myllertyä, kiehua (joidenkuiden mukaan *kwer- tarkoittaen sotilaallisia mullistuksia), liettuan virti (verda) = kiehua, keittää, verti (veria ["väärä" suomalaisen korvaan]) = lävistää, läpäistä, lyödä (piikki) läpi, ku- mota, kääntää nurin. *Virw- on ollut aktiivin partisiipin preesens "kiehuva, väreilevä" (viri, vire, väre), *virm- on presensin agenttipartsiippi, ja *virt- = passivin preteriti.

 

Yöllinen maisema Mätäsvaaralla. Asko Kuittinen halusi saada kuvaansa hieman valoa, minkä vuoksi hän päätti mennä kuvaamaan normaalia aiemmin.

 

Sanan aarni alkuperää voimme hakea paitsi (latvian) kyntämisestä art (aru) myös mm. kreikasta: ornis = lintu, keltistä erne = kotka, liettuan erelis, preussiin aralis.

Etunimi Arnwald > Arnold (joka ei tule välttämättä germaanista) tarkoittaa "Kotka-johtaja".

Aarnimetsä tarkoittaa asumatonta ja tuntematonta metsää, jossa on kotkia ja noin ollen VARMASTI MYÖS RIISTAA, sillä muuten siellä ei olisi kotkiakaan. Kotka oli metsästettävyyden indikaattorieläin kuten pyhä tarhakäärme oli viljeltävyyden. Sen tuomasta informaatiosta oli enemmän hyötyä kuin sen syömästä "siivusta" saaliseläimistä haittaa. Aarnipuu on "kotkapuu" eli kotkan (mahdollinen) pesäpuu, tai vain "kotkametsän puu". Kotkaa palvottiin jotakuinkin varmasti jumaluutena.

erne (n.)

"sea eagle = merikotka" from Old English earn "eagle" from Proto-Germanic *aron-, arnuz "eagle" (cognates: Old High German arn,German Aar, Middle Dutch arent, Old Norse örn, Gothic ara "eagle"), from PIE root *or- "great bird" (cognates: Greek ornis "bird," Old Church Slavonic orilu, Lithuanian erelis, Welsh eryr "eagle"). The Germanic word also survives in the first element of names such as Arnold and Arthur.

arelie = kotka (preussi)

arelie „are (Adler = kotka) - erelis = kotka“ E709. Vok. are (E709) plg. su v.v.a. ar „Adler“. Pr. arelie taisytinas į *arelis (plg. dar geytye, naricie): lie. erẽlis, dial. arẽlis, la. ereļi (nom.pl.) resp. ḕrglis < *erdlis < *erlis (su išnykusiu balsiu tarp -r- ir -l-.

[välikonsonaltit -g- ja -d- EIVÄT OLE "KADONNEITA"; vaan ne ovat VÄLIIN LISÄTTYJÄ, koska "-lr-" ja "-rl-" ovat luvattomia yhdistelmiä!],

sl. *orьlъ (lenk. orzeł, (<) ček. orel ir kt. [huom. tšekkiläinen "ž-pitoinen" -r-!], go. ara „t.p.“ (n-kam.), kimr. eryr „t.p.“ (<*eriro-), korn., bret. er (<*ero-) „t.p.“, het. ḫaraš (gen. ḫaranaš) „t.p.“ (> egyptin Horus! HM.), gr. ὄρνις „paukštis = lintu“ ir kt. Būgos nuomone, pr. *arelis (kaip ir lie. dial. arẽlis) kildintinas iš balt.*erel- (t.y. su *e-) ir dėl to lygintinas, pvz., su kimr. eryr. Su šiuo prūsišku erelio pavadinimu Kiparsky’s sieja vieno viduramžių prancūzų rašto minimą XIVa. vartotos Prūsuose monetos (su erelio atvaizdu) pavadinimą harelavt (var.: arelare) ar (pl.) harelaz (var.: arelars)

(Preussin rahassa 1300-luvulla kotka, josta se siirtyi useisiin muihin vaakunoihin, HM).

*h₃orno-eagle

Gm. arn/Aar, Arm. որոր ‎(oror), ուրուր ‎(urur), Eng. earn/erne, Gk. órnis; ὄρνεον ‎(órneon), Russ. орёл (orjol), Lith. erelis, Ltv. ērglis, Hitt. ḫaran, Pol. orzeł, Welsh eryr, ON ari, Goth. ara, Alb. orë, OPruss. arelis, Ir. irar/

(Tämä ei ole juuri vaan johdallainen...)

*h₂erh₁-to_plowToch. āre/āre, Lat. arō; aratrum, Gk. ἀροτήρ ‎(arotḗr), Lith. arti; ārklas, Ltv. art, OCS orati, Russ. орать (orat'), Arm. արաւր ‎(arawr), Pol. orać, Goth. arjan, Eng. erian/, ON arðr, Welsh arddu; aradr, OIr. airim; arathar, OPruss. artoys, OHG erien

 

Näiden sanojen välillä saattaa olla yhteys, joka liittyy ilmaa tarkottavaan sanaan (keltin air), joka olisi ollut *her(h)-: kotka ="(korkean)ilma(n)lintu", ja kyntää = "ilmata, ilmastaa" (ihmiset olivat syistä ja seurauksista tavattoman hyvin selvillä kivikaudellakin, kun kaikki oli kantapään kautta opittua). Sanojen alussa on h-, joten esimerkisi suomen ja saamen höyry ja/tai hara (joka siten ei tulisikaan liettuan sanasta žerti=kohentaa tulta) sekä egyptin/filistean Horus voivat kuulua joukkoon. Ne eivät voi kuitenkaan tulla vasarakirveskielestä, sillä kantabaltissakaan ei ole ollut enää h:ta. 

Aarteen ja kyntämisen mahdollista mahdollista yhteyttä on etsittävä preussin sanan "artun (artwei) = kyntää" johdannaisen > arrien (arjan) = vilja, jyvät avulla. (En viitsi kääntää pitkää liettuankielistä tekstiä, ellei joku nimenomaisesti halua.)

arrien = (kuivattu kylvö)vilja, "kyntövilja", siemenvilja

arrien „javai = jyvät, (Getreide = vilja)“ III 892 [5534] = *aren acc. sg. fem. pasakyme: Beggi stwi bille stai peisālei tu turei stesmu kurwan kas arrien tlāku ni stan āustin perrēist „Denn es spricht die Schrifft / Du solt dem Ochsen der da Dreschet/nicht das maul verbinden“ III891–2 [5533–34] = Nesa bila raschtas/iauczui kulen- czem ne vschrischi nasru VE 3724–381, = Aesto tas Raxtcz ßack / Thoͤw nhe buhs tham Weerscham/katteers tur strada/to Mutte ayßeth LK 5911–13. Šis pasakymas paimtas iš Pauliaus pirmojo laiško Timotėjui: έγει γὰρ ἡ γραφή·βοῦν ἀλοῶντα οὐ φιμώσεις = Dicit enim Scriptura: Non alligabis os bovi trituranti = Kalba nes Raßtas: Kulanciamuy jauciuy neuzryßy nasru ChB (32818). [Älä tuki yhä viljaa puivan härän suuta!", Raamattu, Paavali, HM]

Toliau, šis pasakymas imtas iš Deuteronomo 25, 4: Non ligabis os bovis terentis in area fruges tuas. Visi šie teksto lyginimai iš pirmo žvilgsnio nepadeda suvokti pr. arrien reikšmė̃s, uri bei jo etimologija daugiau nei šimtmetis mėginama visaip aiškinti. Tačiau visi tie aiškinimai nėra įtikinami, plg. ir Endzelīns SV 143, kur sakoma, kad pr. arrien esąs „ar nezināmu nozīmi“.

[Sanan merkitys on ollut välillä hukassa. Sitä on luultu joksikin täytesanaksi preussilaisessa Raamatussa, joka oli yksi ensimmäisiä käännöksiä. HM]

Negalima pritarti ir nuomonei, kad pr. arrien iš vok. da ir reiškiantis „ten; čia“: 92 vok. da katekizmuose visur verčiamas tik į pr. stwi arba (rečiau) kāigi, kaden ir schan; todėl reikia manyti, kad vok. da (III 882) pasiliko į pr. kalbą visai neverstas (katekizmuose vok. žodžių, neverstų prūsiškai,yra nemaža!).

Taigi iš minėtų teksto lyginimų víena yra aišku:vok. dreschet „kùlia = pui (javus =  jyviä)“ (III 882) išverstas dviem žodžiais – arrien tlāku (šitaip dažniausiai ir galvojama).Toks vertimas yra visiškai teisingas ir, be to, jau vienas pats rodo, kad pr. tlāku reiškė ne tiek „kulia (javus)“= „drischt“ kiek „kulia (muša = lyö)“ = „schlägt = lyö“, plg. lie. kùlti „schlagen = kyödä“, kurio tolimesnė reikšmė yra „dreschen = puida viljaa“ (dėl pr. tlāku etimologijos žr. s.v.).

Kaip žodį vok. dreschen, norėdami jį tiksliai (nedvipras-miškai) perteikti lietu-viškai,verčiame ne kùlti (jis gali reikšti ir „mušti“), o žodžiais javùs kùlti, taip ir A. Vilis vok. dreschet „drischt“ išvertė ne į pr.tlāku (jis bus reiškęs ir „schlagen = lyödä, > takoa“, žr. tlāku), o į arrien tlāku „javus kulia = puida viljaa, saks. dreschen“. Taigi visiškai drąsiai galima sakyti: pr. arrien (acc. sg.) buvo ne kas kita, o tik „javai = jyvät“: pr. kas arrien tlāku esąs „kurs javus arba kūlę (kluoną = luuva, puimahuone) kulia“. Iš visų pr. arrien etimologinių aiškini- mų geriausiu laikytinas Būgos. Jo aiškinimo teigiamybė yra ta, kad pr. arrien „javai“ (acc.sg.) etimologiškai sie- jamas su lie. arúodas = aitta, (jyvä-) varasto, pastarajame įžiūrint aruo- „javai“ bei jį vedant iš lie.-la. *aru- „dirviniai = kyntömaat“.

[Jos liettuassa on vaikka vain joskus ollut sana *aruo (tai *arvuo) on kanta-baltissa ollut *ar(w)en = kyntö-, kirj. ilmava. Tästä tulisi latviassa *arvens, josta edelleen yhdellä adjekiivin päätteellä (keltitä) arvensis, jonka jokainen kasveja joskus kerännyt tietää lainassa tarkoittavan pelto-.]

Tačiau tas Būgos aiškinimas turi ir nemažų trūkumų: pr. arrien „javai“ kildin-amas iš pirmykščio pr. *ari „dirviniai“, jo visiškai nepagrindžiant darybiškai (morfologiškai), o pati Būgos suponuojamųjų lie.-la. *aru- bei pr. *ari reikšmė „dirviniai = kynnös“ atstatyta ne iš baltų ar kitų artimiausiai giminiškų kalbų medžiagos, o iš lo. arvum „dirva = kynnös“ ir pan. Iš čia galima suprasti, kodėl pr. arrien Būgos etimologijos nepalaikė ir, pvz., Toporov PJ I 105t. Pr. arrien = *aren yra acc. sg. fem. forma, XVI a. prūsų šnektose egzistavusi greta archajiškesnės (bet nepaliudytos) acc. sg. fem. *arini-kamienės.

Reikia manyti, kad pr. arrien „javai“ resp. lie. arúo-das suponuoja pirmykščius substantyvus vak. balt. fem. *arī (nom. sg.) resp. ryt.balt.neutr. *aru (nom.-acc.sg.), kurie buvo adjektyviniai abstraktai 93 [abu reiškę *„javus = jyviä“ < „tai (nauda = hyöty, etu), kas gaunama iš arimo (dirvos)“ < *„tai, kas susiję su arimu = kyntöön liittyvä“] - atsirado iš u-kamienio adj. lyčių vak. balt. fem. *ar-ī [<*ar-u̯ī = s.ind. (pr̥th)-vī] resp. ryt.balt.neutr. *ar-u. Šis u-kamienis adj. balt.ar-us = kyntö- (:*ar-ī  < *ar-u̯ī fem., *ar-u neutr.), kuris yra labai senas vedinys iš verb. balt. *ar- „arti = kyntää“ (žr. s.v. artoys = kyntäjä, < atraj(a)s) ar net dar iš ide.*arH- „t.p.“, reiškė (maždaug) *„susijęs su arimu = kyntöön liittyvä“. Šitas senovinis balt. adj. po to, kai iš jo atsirado minėti subst. abstracta, galėjo būti perdirbtas į (vak.) balt.adj.*arva- „susijęs su arimu“ (plg. balt. adj. *lengu- → lie. leñgvas), plg. lo.adj. arvus (< *arvŏs) „skirtas arti, susijęs su arimu“ [lo.ar-vum „dirva = kynnös“ (←adj. neutr. arvum) ir kt.], kuris atsi-rado irgi panašiai (tik nepriklausomai nuo balt.adj.*arva-) iš italik. adj. *aru-, o pastarasis (jis gali būti labai senas) - vedinys iš italik. *ar- „arti“ ar net iš ide. *arH- „t.p.“. Iš to vak.balt.adj. *arva- „susijęs su arimu“ galėjo būti pada- rytas ir subst. pr. (*arvi̯as →) *arvīs (nom. sg. masc.) „tas, kuris aria (resp. kuriuo ariama)“ > „*arklys = kyntö-hevonen, sm. orhi EI TULE tästä sanasta, vaan on on iranilaina!“ (žr. s.v. arwaykis), plg. lie. subst. balt. bal̃tis (< *-īs) „baltas arklys = valkoinen hevonen, valakka“ (iš adj. báltas) ir kt."

Preussin sana artun, "arruns" = kynnettävä tulee sanasta *arwens


Kts. Ader = aura

 

---

 

aasa : aasa 'silmus = silmukka; obadus; kaarjas moodustis (rõiva) kinnisel' = ansa(lanka), silmukka, sanka, ongenkoukku, osa
balti
leedu ąsa 'käepide = kädensija, sang = sanka; silmus'
läti osa 'käepide, sang; silmus', osa
preisi ansis 'pajakonks = ongen ym. koukku'

liivi ōzõ(z), āzõz 'silmus, sang, käepide'
vadja aasa 'aas, silmus'
soome ansa 'püünis, pael, silmus, rauad'
isuri ansa 'püünis, pael, silmus, rauad'
karjala ansa 'püünis, pael, silmus, rauad'
? saami vuosˈsi '(paja, toobri) sang, käepide'
Vt ka aas2.

 

---

 

aas2 : aasa : aasa 'rohumaa, niit = niitty' = (tulva)niitty
● ? udmurdi aź- liitsõnas aźdor 'metsatu ala'
? komi mrd aʒ́ 'luht = luhta, lamm = lampi'
? ungari aszó 'org = lakso, orko, madal ala = alanko, jõgi = joki, oja = oja'

Võib olla soome-ugri tüvi. On ka arvatud, et sama tüvi mis aas1: sõna on algselt tähendanud jõelooget, pärast aga on sama nimetuse saanud rohumaa jõekäärus.

HM: Mielenkiintoista, että on tuollainen SU-sana, josta suomessa ei ole tietoa. Suomen ja viron niitty on germaanilaina, niitetty > snitan = leikattu

 

---

 

aasta : aasta = vuosi: aastat 'ajavahemik, mille vältel Maa teeb tiiru ümber Päikese; 12 kuu pikkune ajavahemik'

liivi āigast 'aasta'
vadja aigassaika, aastaika, aasta 'aasta'
soome ajastaika 'aasta'
isuri aastaga, aastaika 'aasta'
Kuluvorm läänemeresoome liitsõnast *aiγasta-aika, aeg. Selle jälgi on eesti keeles näha murdevariantides aastak, a(j)astaig. Eesti keelest võib olla laenatud soome mrd aasta 'aasta'.

Kts. aeg = aika.
 

---

 

abi = apu, tukeminen, kannatttaminen

abi1 : abi : abi 'toetamine = tukeminen; kergendus = kevennys helpotus, huojennus, kasu = hyöty, etu, voitto'
◊ aitama
algindoiraani *avas-
vanaindia ávas- 'abi, toetus; headus, sõprus'
liivi a’b 'abi = apu, toetus = tuki
vadja api 'abi, toetus'
soome apu 'abi, toetus'
isuri abu 'abi, toetus'
Aunuse karjala abu 'abi, toetus'
lüüdi abu 'abi, toetus'
vepsa abu 'abi, toetus'
Eesti keelest on laenatud eestirootsi ait 'aitama' (← aitama). Hiljem võib olla laenatud sama tüve germaani vaste, au. Vt ka abi-2, kaavitama.

abi- = avio

abi-2 liitsõnades abielu 'mehe ja naise (hrl seadusega vormistatud) pere-kondlik liit ning kooselu' = on avio, -liito, -elämä,  abikaasa 'üks abielupool teise abielupoole suhtes'
liivi a’b- liitsõnas a’b-jelāmi 'abielu'
soome avio 'abielu'
isuri rhvl aivoi- liitsõnas aivoinaine 'abielunaine'


Võib olla tuletis avama tüvest, esialgne tähendus on võinud olla 'avalik abi-eluühendus'. Rahvaetümoloogiliselt on sõna seostatud abi1 tüvega. Liivi vaste võib olla laenatud eesti keelest.

HM: mahdollisuutta, että sana voisi olla latvian abi = molemmat > yhteiselo, ei lainkaan muisteta.

Tällöin suomen sana avio olisi laina virosta.

 

---

 

ablas : apla : ablast 'ahne sööma v jooma; himukas'

soome mrd hapla 'kirglik soov = intohimoinen halu; kiire, rutt = kiire'


Läänemeresoome tüvi.

Eri sana kuin itäsuomen hapras/haplas, haplakka = hauras, kuiva (savi ym.). Tälle on monia mahdollisia alkuperiä pelkästään liettuassakin, kuten kiauras = rikkinänäinen = latvian caurs [tsaurs] (josta edelleen tullee muitakin lainoja kuten käylä ja käyrä).

 

Ablas ja hapla eivät ole todennäköisesti SU-sanoja, on vain nämä kaksi yksittäistä tapausta.

Todennäköisesti nämä tulevat liettuan sanasta žėbti (žėbi) = žėbė|ti, žėbėja, žėbėjo = jauhaa kidassaan, hampaissaan

Täsätä tulee myös mm. kokoonsa nähden legendaarinen ahmatti, suursyö-märi lumikko = žeb(enkš)tìs = zebiekste (latvia), joka voi talvella myyrien koloissa syödä painonsa verran päivässä.

ryt. biralus = rehua, valgyti, ėsti, ryti: Vaikas cukrų žėbėja. Arklys avižas žėbėja. žėbėjimas.

Kantabaltin sana lienee tullut juuresta *g´wen-ti = puristaa (mehut ulos, kuo-liaaksi), josta *gén-b-ti = *gemb-ti = jauhaa hampaissaan, > žėbti, žėbėti, žiaubti (žiaubia), jotvingin kautta *gemps-us > gobšus  = ahne;

*ǵebʰ-  = jaw [oma aravaus kantabaltin g´wen-b-]

Lith. žebiu (žebti = kaluta), Ltv. zebiekste = lumikko, Czech žábra = em., Gm. kivel/Kiefer = kita, Eng. ceafl = kita/jowl = suupala, ON keptr, Av. zafar = kita

jowl (n.2)

"fold of flesh under the jaw," 1590s, alteration of Middle English cholle "fold of flesh hanging from the jaw" (c. 1300), perhaps from Old English ceole "throat," from PIE root *gwele- (3) "to swallow" (see glut (v.)). This word and jowl (n.1) influenced one another in form and sense.

jowl (n.1)

"jaw," 1570s, alteration of Middle English chawl (late 14c.), chavel (early 14c.), from Old English ceafl, from Proto-Germanic *kefalaz (cognates: Middle High German kiver, German kiefer, Old Norse kjoptr "jaw," Danish kæft, Flemish kavel, Dutch kevel "gum"), from PIE *gep(h)- "jaw, mouth" (cognates: Old Irish gop, Irish gob "beak, mouth"). The change from ch- to j- has not been explained.

jaw (n.)

late 14c., "the bones of the mouth = leukaluut," perhaps from Old French joue "cheek",from Gaulish *gauta "cheek",or perhaps a variant of Germanic words related to chew (q.v.); compare also jowl. Replaced Old English ceace, ceafl.

chaff (n.)

"husks," Old English ceaf "chaff," probably from Proto-Germanic *kaf- "to gnaw, chew = kaluta jauhaa" (cognates: Middle Dutch and Dutch kaf, Ger-man Kaff),from PIE root *gep(h)-"jaw = leuat,mouth = suu" (see jowl (n.1) = jauhettava suupala). Used figuratively for "worthless material" from late 14c.

 

---

 

abu = hartiat, vyötärö

abu : abu : abu mrd 'piht = hartiat, pihakoht = vyötäröalue, uuma; abaluukoht = olkaluunalue; liistik, naiste pihik = liivi'
aba-1
liivi a’b 'õlg = olka(pää)', a’b-lū 'abaluu = olkaluu'
On arvatud, et tüve vasted võivad olla soome mrd häväs, häpäs, häpä 'looma, peamiselt hobuse selja kõrgeim koht', saami seahpi '(põhjapõdra, lehma, hobuse) selja esiosa'.

Tähän liittyvät:

saps : sapsu : sapsu 'looma, eriti hobuse eesjala ülemine, õlavarrelihase piirkond' = eläimen, erityisesti hevosen lapa
liivi saps 'tüür = peräsin'
vadja sapsu 'hobuse eesjala õlavarrelihase piirkond'
soome mrd sapsa, sapsu 'hobuse abaluu lihas; kirve tera ja pea vahel olev osa'
isuri sapso 'looma jala ülaosa', sapsu '(sea)sink = (sian)kinkku'
karjala sapso, sapsi 'looma abaluu = eläimen olkaluu, saps; kirve laba = kirveen (ym.) lape', säpsü 'looma abaluu, abaluu v ristluu lihas; inimese rind v süda = ihmisen rintalasta'
Läänemeresoome tüvi.

Sanat tulevat muinaisliettuasta sanasta (suomessakin puhutaan harjakorkeudesta elukoilla säkäkorkeuden ohella)
šèpti  (šem̃pa, šẽpo) noaugt ar bārdu  (matiem) = parroittua, harjoittua (harja, tukka), josta šèpas, šèpis

Sanasta tulee eläimen harja (< sanasta šerys = harjas, mahdollisesti *šep-ris = "harjaan, kuontoon kuuluva").
šepetė̃lis  (2)  dem.  suka = harja, suka
dantų šepetėlis - zobu suka
šepetininkas   ~ė  (2) suku izgatavotājs   -a; suku meistars   -e  = harjamestari;
šepetys  (3b) suka; beržamais  = juuriharja ym.
drabužių šepetys - drēbju suka = vaateharja
šepetukas  (2) sk.   šepetė̃lis

Herää kysymys , saattaisko tästä hevosen sopivanpaksuisets nahkaholkista tulla saapas, jota pidetään venäläisenä sanana.


Myös suomen haiven (häiven) on epäilemättä samaa perua, mutta kieli (reitti) jää epäselväksi. Álgu ehdottaa tähän heinää, mutta jos yhteys jostakin kaukaa on, eli heinä tulisi muodosta tyyppiä *šep-na (mikä ei ole mahdotonta), se yhteys EI ole germaaanin kautta, kanta- eikä muunkaan. Kermaanit ovat tulleet paljon paljon myöhemmin kuin nämä sanat.

 

---

 

ader = aura

ader : adra : atra 'maaharimisriist kündmiseks, muldamiseks jms'
kirderanniku atr(a)
alggermaani *arþra-, *arđra-
vanaislandi arðr 'ader'
vanarootsi arþer 'ader'
liivi a’ddõrz, a’drõz 'ader'
vadja adra 'ader'
soome aura 'ader'
isuri adra 'ader'
Aunuse karjala adru 'ader'
lüüdi adr(e͔) 'ader'
vepsa adr 'ader'

Tässä yhteydessä on oletettu, että suomen sana aura on laina esimerkiksi vatjan sanasta "adra" > aura kuten esimerkiksi baltin sanasta kakla tulee > kaula ja sanasta dagla tulee > taula. Analogia ontuu pahasti eikä tallaisesta lainautumisesta ole ainoatakaan muuta esimerkkiä: tässä on d/t ei k/g, joka muuttuu tavun lopussa u:ksi, lainautuminen olisi ymmärettävästä lähisukukielestä jne.

Verbistä kyntää, aurata Fraenkelin liettuan etymologinen sanoo seuraavaa:

Lithuanian: aŕti..aria...arė = kyntää

Etymology: 'ackern = kyntää peltoa, pflügen = aurata',
lett. ārt (ar, ara) = em.,
lit. artójas 'Pflüger = kyntäjä', ebenso
preuss. artoys 'Ackermann = peltomies',
preartue 'Reutel, Gerät zum Abstreifen der Erde vom Pflugbrett',
cf. aksl. orati, toch. A ére, griech. aroun 'pflügen', lat. arare, ir. airim, got. arjan, cf. auch lit. árklas 'Pflug = aura', lett. arkl(i)s,
aksl. ralo, skr. ralo, čech. rádio, russ. ralo, poln. radło (metateesi), (tuo siis on myös sanskriitissa, herää kysymys, onko kyseessä laina vai alkuyhteys!)
arm. araur aus *arotroa-,griech. arotron, at. aratrum,air. arathar, aisl. arir.

Verwandt sind auch lit. óras 'Luft = ilma, Freies = ulkoilma',

[no SIELTÄ se tuli: koko parvi voi olla johdos sanasta ILMA eikä sanasta VIPU...!]

lett. ār s, āra, -e 'freies Feld = avoin kenttä, Freies, Aussen = ulkoilma'
lit. õrė 'Pflügen = kyntäminen'. Mit lit. artójas, preuss. artoys vgl. noch abg. ratajü 'Pflüger, Ackermann'.

Dagegen kleinruss. ortaj (1603) aus lit. artójas entlehnt. Über duratives paorėć im Wilnagebiet. Aus dem Griech. erwähne ich noch polúhroj. poluárouroj Hesych.

Edelleen nämä sanat ovat edellisten johdannaisiaaaaa.

Lithuanian: ardýti (ardo...ardė) = irrotella toisistaan, selvittää vyyhti, rikkoa (pienemmäksi)
Etymology: 'Zusammengefügtes lösen = irrottaa yhteensotkeutunut, auftrennen = ajaa ratkoa, zerlegen = lyödä hajalle, abbrechen = rikkoa',
ardùs 'brüchig, aufgelöst, losgelassen', auch 'fre

ch, aufsässig, grob, zerstörend',
àrdia, ardà 'Unordnung = epäjärjestys, mangelnde Übereinstimmung, Streitigkeiten', als Nom. sg. 'zänkisch, zänkischer, händelsüchtiger Mensch',

érdėti (érdėja, érdėjo), ìrti 'auseinanderfallen,sich auflösen, sich auftrennen, aufgehen', erottaa (erityisesti jokin marteriaali toisesta, vaikka jyvät akanoista)
árdvas 'geräumig, ausgedehnt, weit', ãrdvas, ẽrdvas dass.,
ãrdvinti, ẽrdvinti 'geräumig machen, ausbreiten',
érdvė 'Raum = tila', ẽrtas 'gerumig, weit, gross', erčià 'offener Ort, freier Platz, leerer Raum',

értinti 'ausweiten = levitä',

lett. ērdῑt 'trennen' = erottaa, ῑrt 'sich lostrennen', ērds, ārds, ērdavs 'locker = irtain, gewandt, geläufig = juokseva, juoksu- (hiekka ym.), fliessend, von der Rede = sujuva, puhe, geräumig = tilava, bequem = mukava',
ēdrs (Gdf. ērdrs) 'locker = irtain, bequem = mukava, klar = selkeä, deutlich = täsmällinen',
ērst (ērzu, ērdu) 'auseinanderbringen = erottaa toisistaan, reffeln, trennen = purkaa, erottaa',
ērdināt 'lockermachen = möyhentää', irdens 'mürbe = murea, hauras, locker = irtain, löysä, weich = pehmeä (maa ym.), geläufig = juokseva, juoksu-',
aksl. oriti 'auflösen = irrottaa, zerstören = hävittää', razoriti 'corruere', súnoriti 'fortwerfen = heittää pois',
skr. obòriti 'niederwerfen', razòriti 'zerstören = tuhota, hävittää',
russ. razorit' 'zerstören = hävittää, verderben = rappeutua, ruinieren = raunioittaa',
ai. árdati, radáti 'zerstiebt = häipyä, hajaantua',
ardáyati 'zersplittert = pirstoa, pirskottaa, hävittää, verwundet = haavoittaa, tötet = tappaa',
rádhak 'getrennt = erotettu,irrotettu,besonders = erityisesti, einzeln = yksin',
árdha- 'Seite = puoli, Teil = osa, Ort = paikka (kunta), Platz = paikka, Gegend = seutu, puoli, kohta, Hälfte = puolikas',
toch. A ārts, B arts 'jeder = kukin, jokainen',
griech. œrámoj 'einsam = yksinäinen, öde = autio', araiòj 'dünn = ohut, schmal = kapea'.
Weiterer Zusammenhang besteht mit lit. rẽtas, lett. rēts 'selten, undicht = harva, harsu',
(Metateesi er- > re- , esiintyy erityisesti lainattaessa slaavikieleen muista, vaikkapa SU-kielestä: Aldoga > Ladoga, akmen (vsk) > kamen' (ven. ) > liett. kamuolys = pallo)
aksl. réd'k', skr. rijèdak, poln. rzadki, russ. redkij 'selten = harvoin (harvinainen)',
cf. lett. rēni rudzi 'undicht stehender Roggen = harva ruis', rēns 'undicht = harva';
vgl. auch lat. rerus 'locker = löysä, undicht = harva, selten = harvoin' ,
rœte 'Netz = verkko, Garn = lanka';
wo noch hingewiesen ist auf lit. užretėti 'verhärten, hart werden = koveta, kovettua',
lett. retēt 'zur Heilung bewachsen, Kallus ansetzen = arpeutua',

saretēt 'dick werden = paksuta,gerinnen = kuorettua,vernarben = arpeutua',

rēta, -e 'Narbe = arpi', lit. retỹs dass., rėtis 'Bastsieb = niiniseula';

Zu obiger Sippe gehören noch lit. arvas 'frei = vapaa',
preuss. arwis 'wahr = tosi, gewiss = varma, Adv. arwiskai 'zwar = tosin', isarwiskas 'wahrhaft = todenperäinen', perarwi 'fürwahr = todella, totisesti' usw.

Nach O. Hoffmann Festschr. Bezz. 82 ff. ist mit dieser ganzen Familie auch verwandt
griech. œraj. ghῑj (1. ghῑ); resimétrán tán geometrian Hesych, (2, Tl. =
ai. metre 'Mass = mitta, Massstab = mittakaava'), raze 'zur Erde = maassa, zu Boden = pohjassa',
got. airja, aisl. jodr (aus *eru), as. ertha, ae. eor‹e, ahd. erda 'Erde = maa'; cf. ausser den von O. Hoffmann gegebenen griech. Parallelen besonders lit. érdvė 'Raum = (avoin) tila, avaruus'
sowie arm. art 'Acker = pelto (”kynnetty”), Feld = kenttä'. "

Sanasta žarà seuraa edelleen yksi auran etymologiakandidaatti, sillä se tarkoittaa myös hiillosharaa, hiilihankoa.
hara

[hara]  ?= kantasaame   [sōrē]  tietokannan päättelemä[hara]  ?= eteläsaame   [suörie-]  tietokannan päättelemä[hara]  ?= uumajansaame   [süerree]  tietokannan päättelemä[hara]  ?= piitimensaame   [suorrie]  tietokannan päättelemä[hara]  ?= luulajansaame   [suorēk]  tietokannan päättelemä[hara]  ?= luulajansaame   [suorrē]  tietokannan päättelemähara  = pohjoissaame   suorri  Aikio, A. 2009 SaLw  s. 149[hara]  ?= inarinsaame   [syeri]  tietokannan päättelemä[hara]  ?= koltansaame   [sɯər̜r̜ᵉ̇]  tietokannan päättelemä[hara]  ?= kildininsaame   [sū͕r̜r̜]  tietokannan päättelemä[hara]  ?= turjansaame   [sī̮r̜r̜ɛ]  tietokannan päättelemä[hara]  = suomal.-saamel. kk.   [šara]  
[hara]  != suomi   [harava]  SSA 1 1992  s. 141[hara]  = suomal.-volgal. kk.   [šara]  UEW 1988  s. 783hara  = niittymari   šor-  Aikio, A. 2009 SaLw  s. 149
[hara]  ?< balttilaiset kielet:     tietokannan päättelemä

kantabaltti žarā 


liettua žarà

 Tässä nyt vaikuttaisi, että tässä ei ainakaan ole ei niin minkäänlaista pan-germanismia!

Mutta aivan näinkään ei ole asian laita: samalla kun kerrotaan auran olevan "kantagermaanista" (tosin Álgussa juuri tällä hetkellä näin ei tehdä ainakaan sanassa aura, mutta esimerkiksi tässä tehdään, saman porukan toimesta)

Tästä on nimittäin JÄTETTY POIS seuraavat hara-sanat:
viro - haru, hare = haara, haarautumaa, joka tulee latvian sanasta čara = haara, myös tulva tämäkin (joki haaroo), mutta tästäkin voi tulla žara, sillä latvian suhuässät ovat aina myös liudentuneita.

PIstetään koko Álgun mukaan balttiperäinen "roska" tähän:


haru : haru : haru 'mingist tervikust jagunev või eri suunda liikuv suhteliselt iseseisev osa, haar = haara'
arenema, harali, hargnema
liivi a’r 'oks = oksa, haru = haara; suund = suunta'; arā 'viltu = vinossa, kierossa, lintallaan, kaldu = kallellaan, vinossa'
vadja aro 'reha = harava'
soome hara 'kobesti; traalankur'; mrd 'karuäke'; harava 'reha' [eri selitys kuin Álgussa]
isuri haristua 'hargneda = haarautua'
Aunuse karjala harav 'reha'
saami suorri 'haru; hargnemiskoht = haara(npaikka)'
mari šor- sõnas šorβondo 'reha = harava'
Läänemeresoome-mari tüvi. [jos on sitä (*ker-), niin latvian kautta, HM] Eesti keeles on -u vana liide,murretes esineb ka liiteta tüvi ara 'haru=haara'.

Sõnas arenema on h-ta tüvevariant, mis on murretes ka tähenduses 'hargnema'. Sõnas hargnema on lisahäälik g tekkinud astmevahelduslike sõnade analoogial.

Kieli:suomi Sanue:aura
Pflug

?Sanueen sanat (1) aura

Suomen sana aura tarkoittaa paitsi kyntövälinettä myös liikkuvaa ilmaa, "henkeä", usvaa, jossa se on yhdistetty myös sanoihin höyry, viron aur, sekä auer (autere) ja huuru: kts. edellinen aur

Ralf-Peter Ritter teoksessaan "Itämerensuomen varhaisimmat germaanilainat" yhdistää myöskin auran sanaan ilma:

" Eine vorgermanische, "alteuropäische" Bevölkerung - nach KILIAN würde es sich "mit hoher Wahr-scheinlichkeit" um die Bootaxtleute handeln (298 f.) - scheint durch den Namen des südwestfin-nischen Flusses Aurajoki (fi. joki ‘Fluß’) bezeugt, falls SCHMIDs Heranziehung der anklingenden alteuropäischen Gewässernamen das Richtige trifft (1973). Beipflichten muß man SCHMID in seiner Ablehnung eines Zusammenhanges des finnischen Flußnamens mit fi. aura ‘Pflug’.

Dagegen ist ein Zusammenhang mit fi. aura, auer ‘Dampf, Dunst’ nicht so ohne weiteres von der Hand zu weisen, wenn auch der Dunst über dem Aurajoki sicher nicht größer als über anderen der zahlreichen südwestfinnischen Gewässer ist.

Die Variante aure kommt jedenfalls in der Gewässernamengebung vor: Aurejärvi (järvi ‘See’)‚ "dessen Name Aurajoki verdächtig ist" (KILIAN 293 f.‚Anm.22b). Sachlich gerechtfertigt ist jedoch auch die Deutung als ‘Geröllfluß’ (KARSTEN 1943, 75).

KARSTEN bringt ein Lemma fi. aura ‘stenig, ofruktbar sjö- l. åstrand’, das er einer Mitteilung VILKUNAS verdankt. In SKES ist diese Angabe nicht be-rücksichtigt worden, was Bedenken hinsichtlich ihrer Vertrauenswürdigkeit erweckt. Die Existenz eines solchen finnischen Wortes ist jedoch für die Erklärung des in Rede stehenden Flußnamens durch KARSTEN belanglos.

Das für das Appellativum genannte Etymon, urnord. *aura- (an. aurr ‘sten, grus’, schwed. ör ‘stengrund, Sandbank; mindre klippig holme’ usw.), kann ja direkt die Benennungsgrundlage für den Flußnamen abgegeben haben; wir hätten es mithin mit einer Namengebung germanischer, d.h. nordischer Besiedler zu tun.

Damit wäre auch der von KILIAN zugunsten der alteuropäischen Deutung von Aurajoki verwendete Umstand, daß "Aurajoki der einzige Flußname in Finnland ist, der das Bestimmungswort aura enthält" (293) die Betonung liegt offenbar auf Fluß (s.o.) - verständlich”. "

[HM: Tuo "aura" tarkoittanee (tulva)veden kasaamaa tai pesemää kiviainesta, särkkää.]

Viron ader tulee "terällistä" tarkoittavasta sanasta ahtras < atš-t-ras  atš´ < kanta-IE ak´- = terä.

Tämä yhteiskäsitteen muodostus on tapahtunut satemisoitumisen jälkeen, sillä -kr- olisi sallittu äänneyhdistelmä, mutta š-r ei: sen väliin tulee "loisvokaali" -t-. Joissakin kielissä se olisi k.

Ader liittyy suomen sanaan atrain < a(h)train(as), jonka -ain-johdin kertoo kyse olevan vasarakir-veskielestä:  *Raudain- = punainen (surun (veren), *raudan eli punamullan, mahdollisesti "ruumiinvärin" kaltainen, geltain- = pistetyn (geltas), verettömän ruumiin värinen = keltainen jne.]

Myös atstas on etikka, "pistävänmakuinen".

 

----
 

adru : adru : adrut 'pruunvetikas = ruskolevä'


soome haura, mrd hatru 'pruun-, põisvetikas'
 

On oletatud, et tüve vasted võivad olla ka soome mrd hautera, houtere, höyteri, houver, höyveri 'pruunvetikas' ja isuri hovver 'must vetikas, mille torm on kaldale ajanud = mussta levämassa'; nimetatud soome murdetüvest võivad olla laenatud soomerootsi hautär, höutär, höytär, eestirootsi häuter 'pruunvetikas', aga laenusuund võib olla hoopis vastupidine, rootsi murretest läänemeresoome keeltesse, sest sõna on rootsi murretes tuntud ka Gotlan-dil ja mujal Rootsis. Soome vasteid hauru ja hatru on peetud ka eesti keelest laenatuks.

HM: Nykysuomen sanakirja tuntee sanat haura ja hatra merkityksessä "vita-kasveihin kuuluva uposvesikasvi Zannichellia palustris", ruotsiksi hårsärv, joka on kotiutunut Yhdysvalloista lähtöisin oleva painolastikasvi. Nykärin linjauksista on syytä pitää kiinni, jopa sinne on päässyt muutama tyhjästä sepitetty "kermaanisana".

Etymologinen Álgu-tietokanta antaa murresanana inkeroisen, viroksi isurin kielen sanan. Se saattaa tarkoittaa "*auru(u)levää" eli kyntölevää, koska sitä on sekoitettu sontaan ja aurattu peltoon maanparannuisaineeksi.

 

Kts. ader

 

---

 

aduma : aduda : adun 'aru saama = saada ymmärtää, mõistma = muistaa, taipama = oivaltaa'
● ? soome mrd aattua 'harjuda = tottua, harjaantua; innustuda = innostua'
? isuri aattua 'harjuda; rahuneda, vaibuda'
? karjala oattua 'harjuda; rahuneda, vaibuda'
Võib olla läänemeresoome tüvi.

HM: Suomessa ei ole sanaa "aattua", vaan on (taas kuten edellinenkin) isuria (inkeroista, karjalan, ven. karel, murretta näiden omasta mielestä, aiheellisesti). Suomessa murteellisesta sanasta aatella = ajatella, voidaan ajatella "takaisinpäinjohdetuksi" sanaa "*aattaa"=(esim.) "painaa mieleensä, saada joku uskomaan", josta delleen "*aattua" = "tulla, alkaa, tottua, harjaantua uskomaan, ymmärtämään (jollakin tietyllä tavalla)".


Viron sana lienee katsottava isurilainaksi verbin ajada = ajaa johdoksesta: ajaa > ajattaa > ajatella, vasarakirveskielen *aiti (aina, ajoi), jotvingissa yhä näin.

 

----

 

aed : aia : aeda '(hrl taraga piiratud) viljelusala = aidattu vilejysala, kus kasvatatakse köögi- v puuvilju = keittiökasveja ja helemäpuita, lilli = kukkia ("liljoja"), jne; taraga piiratud ala mingiks otstarbeks (peale viljeluse); tara = tarha (< liett. darzas), piirav v eraldav tõke = e(ri)stetty alue'
lõunaeesti aid, kirderanniku aid(a)
?alggermaani *aiđa-
vanaislandi eið 'maakitsus; teeosa, kus tuleb jätta veetee ja minna maad mööda'
vanarootsi ēþ 'maakitsus; teeosa, kus tuleb jätta veetee ja minna maad mööda'

EI ole kermaania, vaan vasarakirvestä: kb. *en-ti = pistää, jättää sisään > vsk: *aiti, pass. pret.part *aita(s) = aidattu, voi olla myös aidas = sisään mahan painettu, aidantolppa; erityisesti pakottaa sisään (maahan ym.) = *en-k-ti, josta mm. akkuri
vadja aita 'aed = aita(us), tara = tarha; sard = puutarha'
soome aita 'aed, tara'
isuri aida 'aed, tara'
Aunuse karjala aidu 'aed, tara'
lüüdi aid() 'aed, tara'
vepsa aid 'aed, tara''

 

---

 

aeg = aika

aeg = aika: aja : aega 'lõputu, piiramatu kestus, lõputult voolavad tunnid, päevad, aastad jne; piiratud kestus'
lõunaeesti aig, kirderanniku aig
aga


balti *ei-


leedu eiga 'tee, käik, kulg = kulku'
liivi āiga 'aeg; ilm; mõõt', agā 'võib-olla, küll; aga; või'
vadja aika 'aeg', aka 'küll (alles)'
soome aika 'aeg'
isuri aiga 'aeg'
Aunuse karjala aigu 'aeg'
lüüdi aig 'aeg'
vepsa aig 'aeg'
aga on vana sisseütlevavorm, milles on võinud olla omastusliide. Liivi agā võib olla laenatud eesti keelest. Vt ka aasta, millal, praegu, sellal, tollal.

HM: Aika on vasarakirveskielen "kulku", liettuan eiga, no TÄSTÄ ONKIN NAPPIETYMOLOGIA!

 

---



aer : aeru : aeru = airo 'eeskätt tulli külge kinnitatav paariline sõudevahend'; mrd 'veskitiib'


kirderanniku air(u)
alggermaani *airō- [tämä on nyt PERSERMAANIA, krs. eteenpäin...]
vanaislandi ár 'aer'
vanarootsi ār 'aer'
rootsi år, åra 'aer'
liivi āiraz, aīrõz 'aer'
vadja airo 'aer'
soome airo 'aer'
isuri airo 'aer'
Aunuse karjala airo 'aer'
lüüdi air(o) 'aer'
vepsa air 'aer
Suomen sana airo ei ole tullut ruotsin sanasta åra, eikä tämä suomen sanasta.

Álgu-tietokannan sivulta tämä on myös aivan "rehellisesti" luettavissa:

airo  = inkeroinen   [airo]  SSA 1 1992  s. 59airo  = karjala   [airo]  SSA 1 1992  s. 59airo  = lyydi   [air]  SSA 1 1992  s. 59airo  = vepsä   [air]  SSA 1 1992  s. 59airo  = vatja   [airo]  SSA 1 1992  s. 59airo  = viro   [aer]  SSA 1 1992  s. 59airo  = liivi   [ài̯raᴢ]  SSA 1 1992  s. 59
[airo]:itämerensuomi ?> eteläsaame   airu  Qvigstad, J. 1893 [airo]:itämerensuomi ?> uumajansaame   airoᵉ  Qvigstad, J. 1893[airo]:itämerensuomi ?> piitimensaame   airo  Qvigstad, J. 1893[airo]:itämerensuomi ?> luulajansaame   aiˈro  Qvigstad, J. 189airo : itämerensuomi ?> pohjoissaame   aiˈro  Sköld,T.1980 FUS airo : itämerensuomi ?> pohjoissaame   aiˈro  SSA 1 1992  s. 59[airo]:itämerensuomi ?> inarinsaame   airu  Qvigstad, J. 189[airo]:itämerensuomi ?> koltansaame   air Qvigstad, J. 189[airo]:itämerensuomi ?> kildininsaame   ārj  Qvigstad, J. 1893[airo]:itämerensuomi ?> turjansaame   ārja  Qvigstad, J. 189[airo] : itämerensuomi ?> ruotsinlappi   airo  Qvigstad, J. 1893[airo] : itämerensuomi ?> norjanlappi   airro  Qvigstad, J. 1893 airo  < skandinaavisetkielet     Sköld,T. 1980 airo  < germaaniset kielet:     SSA 1 1992  s. 59

kantaskandinaavi [airō-

muinaisnorja [ár

row (v.) = "propel with oars," = soutaa airoin,

Old English rowan "go by water, row" (class VII strong verb; past tense reow, past participle rowen), from Proto-Germanic *ro- (cognates:Old Norse roa, Dutch roeien, West Frisian roeije, Middle High German rüejen),

from PIE root *ere- (1) "to row", VÄÄRIN: kanta-IE-juuri on *er- , joka tarkoit-taa oikeastaan vivuta, ja on lähes sama myös kuin kyntää, lapiolla kääntäminen on myös vipuamista. Nuo e:t ja i:t ovat pääte- ja johdinainesta.

(cognates: Sanskrit aritrah "oar;" Greek eressein "to row," eretmon "oar," trieres "trireme;" Latin remus "oar;"

Lithuanian iriu (irti) "to row," irklas "oar;", tässä ja vain tässä eiintyy oikea lähtöyhteys!

Old Irish rome "oar," Old English roðor "rudder").

"(Europuoskari-)Tieteen" palsatalta "Erkko-sensuroitua" keskustelua:

Pertinax: ” Airut

http://books.google.com/books?id=39UUAAAAIAAJ&lpg=PP1&lr=&hl=fi&pg=PA19

Jotuni: ” Tuonkin mukaan airut/airue 'viestinviejä' sanan etymologia on epäselvä.

Siinä mainitaan kantagermaanin airo, mutta sellaista sanaa ei ole Köblerillä.

Olisiko niin taas, että joku suomalainen on keksinyt kantagermaaniin sanan airo, jotta saisi suomen kielestä germaanisemman.Aika usein esitellään ger-maanisina sanoina sanoja, jotka puuttuvat Köbleriltä. Herättää epäilyksiä.

Airue voisi olla veneellä kulkenut viestinviejä tai airue merkityksessä lähetystö, joka esiintyy linkissäsi. ”

Arkkis: ” Tuo viimeinen minullakin tuli mieleen, että airut olisi voinut olla nopealla kevyellä soutuveneellä kulkeva viestinviejä(porukka) laivojen sekä niiden ja satamankin välillä, koska liikaa ei ole kannattanut huudella esimerkiksi laivan lastista, eikä liikaa turhan takia kuljetella laivasta maihin.

Sellainen olisi baltiksi "airu(n)" ja jotakin, monikon genetiivi (esimerkiksi) sanasta "airas".

Sana voi kyllä olla balttilanen "eir-" = soutaa ja germaaninen "aar", ja ne voi-vat kauempaa olla keskenään samaa lähtöä. Liettuassa "ei-" ei ole muuttu-nut "ie-":ksi eikä "ẽ-":ksi tuon r:n takia, jolla se nouseva paino varsinaisesti "makaa", vaan typistynyt pelkäksi "i-":ksi. [Noin ei välttämättä ole asia, HM]

https://www.tiede.fi/comment/1797084#comment-1797084

Sana "airo" on taustaltaan iranilainen tullen vartalosta "*er-", joka tarkoittaa "vipu, vivuta". Esimerkiksi airo ja kääntölapio ovat myös toimintaperiaatteeltaan vipuja. Niinpä tästä sanasta tulee myös "aura".

(Sana ”vipu” näyttäisi olevan kumma kyllä todellakin germaaninen, ja Kalevalan noidalla Antero (toinen) Vipusella (heittomies) olisi täysin germaaninen nimi. Tämä juuri on kummallista, sillä Antero Vipunen ikään kuin balttilaisen Väinämöisen edeltäjä suurena noitana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Vipunen)

[Noinkaan ei välttämättä ole: Antero vipunen voisi olla skalvin *Antara *Vilpunen, ”Toinen Linkoaja” (vilpsnis = linko, viipsi, köysivyyhti), joka on femiini. Skalvit olivat ainoa kansako Baltoskandiassa, joka hautasi tärkeitä henkilöitä kammiohautoihin, jollaisessa Vipunen jo Kalevalan aikaan jo oli.]

Lithuanian: ìrti (iria/irsta, yrė) = irrota toistaan, irrottautua.

Etymology: 1. 'sich auflösen = irrota, sich trennen = irrottautua, auseinanderfallen = hajota, erota' s.s.v. ardýti.


Latvian irt (irst, iru) = em.  [Tämä liittyy enemmän kyntämiseen kuin soutamiseen...]

Lithuanian: irti (iria, yrė) = soutaa (venettä);
irtis (iriasi, yrėsi) = soudella ( = soutaa itseään)

Etymology: 2. (1. prs. iriù, ýriau) 'rudern = soutaa', [Tämä lähtöyhtäläysyys soutamisen ja kyntämisen välillä puhuu enemmän kyntämisen "vipuamisteorian" kuin ilmaamisteorian puolesta.]
irklas 'Ruder = airo, Ruderboot = soutuvene',davon irklúoti 'rudern= soutaa',
lett. ῑrt (ῑr... ῑra) (1. prs. iru, ῑru) dass., ῑrkls 'Ruder' = airo,
preuss. artwes (f. Pl.) Voc. 413 'Schiffsreise = laivamatka' (d.i. 'Kriegsfahrt zu Wasser' = sotaretki vesillä, merisotaretki),
ai. arítra- 'Ruder = airo', aritár- 'Ruderer = soutaja',
griech. rétáj 'Ruderer = soutaja', retmón 'Ruder', retmòj 'Rudern = soutelu', réssein 'rudern = soutaa, soudella', [metateesi!], ja sitä samaa edelleen (kumpi lopulta on orginaali?):
lat. rœmus 'Ruder', alat. triresmom = trirœmis 'Dreiruderer = kolmisoutu', septeresmom = septirœmis 'Siebenruderer = seitsensoutu', rœmex (2. Tl. āgẽre 'treiben = ajaa, ajelehtia, toimia, harjoittaa') 'Ruderer = soutaja',
air. roráiset 'sie ruderten = soutelitte, soutelivat',
remae (aus *röm-ijo-) 'remi = ratkaisematon, remie?',
aisl. róa, ae. rówan, mnd. röien, mhd. ruejen 'rudern = soutaa',
aisl. róδr, ae. róδor, ahd. ruodar 'Ruder = airo'.

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=850599&r=10621063&lid=850599&g=2&q=&h=4549

Latviešu—lietuviešu vārdnīca

2.a) irt tik 3 prs. (irst, ira, irs)
1. irti = irrota, irrottautua, ardytis = hajota, purkautua
šuve irst - siūlė yra = lanka irtoaa (”silmä pakenee”)
griūti = katketa,
3.žlugti = loppua,
cerības irst - viltys žlunga = toiveet haihtuvat
draudzība irst - draugystė yra (irsta) = ystävyys katkeaa

irt (iru, ir, ir, īra, irs) irti (irklais) = soutaa (venettä, airoin)

irt laivu - irti valtį = soutaa venettä
irties (iros, iries, iras, īrās, irsies)

1. irtis (irklais) = soudella (= soutaa itseään)
irties malā - irtis į krantą = soutaa (itsensä) rantaan

2. prk. judėti pirmyn, irtis = edetä (erityisesti kurjet ym. ”aurassa”), ”avata tietä” [kurjet siis "auraavat"]

dzērves uz dzimteni īrās - gervės į gimtinę yrėsi (traukė) = kurjet lentävät (aurassa, ”auraavat”) synnyinseuduilleen

(Myös sana kurki (sumerin kurge) on iranilaista perua (tai välitystä) ja muistuttaa airo/aura-ryhmää monessa suhteessa.Se tarkoittaa erityisesti linnun ”kaulaa”, kurki on ”kaulalintu” ja siitä tulee myös ihmisen ym. ”kurkku”, joka on baltissa kuitenkin ”gerklė”, joka NÄYTTÄSI tarkoittavan ”juomavälinettä” sanasta ”gerti (geria, gerė)” = juoda, mutta todellisuudessa juominen onkin ”kurkuttamista”.)


Täältä tulee lisää iraniyhteyksiä, yksi keskeinen sanakin verti = kääntää tähän yhteyteen:

http://www.suduva.com/virdainas/proto.htm

” Finnish "Orja", - slave, Estonian [gen.] "Orja", Udmurt "Var ", Komi "Ver ", Mokša "Uŕä", Erzya "Uŕe" - slave, indicates some later conflicts with the Āryans - as do some archaeological sites (note - all the various late Finnic "Āryan" terms lack archaic nominative "s" - like later Timber-Grave Iranian). In contrast, Saami "Oar'je", designates a direction. Variations among Saami mtDNA now show an earlier link to the Volga-Ural region. ”

Sintashta [iranilainen asutus etelä-Uralilla] intensifies the regional forest-zone copper metallurgy of the Corded Ware Abaševo and the earlier pio-neering Balanovo East Balt metalworkers. Balanovo copper (varis) metal-lurgy in the Urals had become an attractive alternative to the then destabi-lized Carpathian sources,drawing the attention of southerly (Saami "Oar'je") Volga Pit-grave Āryans who had endured cyclic periods of drought. The Urals quickly became a major metallurgic center. Sintašta stock-breeding reflects the earlier Abaševo Corded Ware culture,as does some of it's me- tallurgic products,and flat graves. The Sintašta slightly concave knife-sickles are connected to the Abaševo polyfunctional ones (Skt. "kṛpā-", Latvian "cirpe", Lith "kirpe-" (kantabalttia, -p- on kb. johtopääte!). Many Sintashta remains were dolichocephalous europoids, like the forest-steppe Corded Ware Abaševans, and earlier Fatyanovans, while others resemble Pit-grave/ Poltavka types. In fact, kurgans only accounted for about one third of the burials at Sinatašta (Epimakhov 2002). E.Kuz'mina (The Origin of the Indo-Iranians) suggests Sintashta was not purely Āryan in composition, and quite possibly bilingual. Over a period time, the cultures consolidated by the need for mutual co-operation. ”


[RJK:  Saamelaisten etelä-Suomea tarkoittava sana Oarje tulee "Kyntöliaista", Kyntö-"Suomesta" EIKÄ SUINKAAN MISTÄÄN HITLRIN KANTA-ARJALSISTA, joita "virallinen Suomi, ainana maailmassa, yhä tarjoaa...!!!]

 

---


agan : agana : aganat = akanat 'teravilja peksmisel ning tuulamisel terade hul- gast eraldunud õisikute, kuparde, lehtede peenemad, kergemad osad, kõluterad jm'
alggermaani *aǥanā
vanarootsi aghn 'agan'
vanaülemsaksa agana 'agan'
rootsi agn 'agan'
liivi agān, agānõz 'agan'
vadja akana 'agan'
soome kanaa 'agan'
isuri akaana 'agan'
Aunuse karjala aganot (mitm) 'agan'
lüüdi agan 'agan, sõkal'
vepsa aganod (mitm) 'sõelmed'

Niin tai näin kantakermaanissa, tämä preuusin sgonas on tullut täysin säännönmuksiesti kantaindoeuroopasta asti:

ackons [akkons] = > akana, vihne, kirj. "terällinen"

ackons „grane (Granne = vihne) - akuotas = vihne,kirj. “terätty", E277 nom. sg.masc. Jo etimologizavimą sunkina tai,kad ackons gali būti skaitomas įvairiai - *akans  (pr. *a po guturalių ir labialių neretai rašomas raide o) arba *akōns, *akāns (t.y.*akɔ̄ns) ir net *akuns (pr.*u neretai rašomas raide o); atrodo, kad iš tų skaitymų mažiausiai patikimas yra ackons =*akuns (šitaip ir nėra niekas skaitęs). Visuotinai priimtą nuomonę, kad ackons segmentas -ons yra sufiksinis (sufiksinis-fleksinis), matyt reikia laikyti geresne už tokį spėjimą: tas segmentas, jį skaitant *-ans, gal yra o- kamienio subst., apie kurį žr. toliau, acc.pl. fleksija (plg., pvz., ausins E83 acc. pl., žr. s.v.)? Visai aiškus dalykas čia yra tik tai, kad ackons „akuotas“ savo šaknimi *ak- gimi-niuojasi su lie. ak-úotas „Granne“ = la.ak-uõts (-uôts) „t.p.“, lie. ak-stìs (akštìs) „smailus daiktas = terävä esine iešmas = paistinvarras“ (ãk-stinas „Stachel = piikki, oka“) = la. ak-sts „akstinas, smailus daiktas“ = sl. *ostь ( > rus. ость „smailus daiktas, akuotas“ ir kt.), go. ahs „varpa = tähkä“, ahana „pelai = pelut (silputut oljet, vsk.)“, lo. acus (-eris) „pelai“, gr. ἄκαινα „smai- luma, akstinas = terävyys“, ἄχνη „pelai“ (< *aksnā) ir kt., ἄκρος „smailus“, lie. ak-muõ = kivi ir kt., taip pat (su asibiliuotu ide. *k) lie. aš-trùs = terävä, pistävä, ãš-menys „Schneide = terä(yys), tarmo“, s.ind. áś-man- „akmuo = kivi“ ir kt.,- visi jie suponuoja ide. *ak-,kurį įprasta laikyti adjektyvu „aštrus, smailas“. Yra duomenų, leidžiančių galvoti, kad šis ide. *ak- buvo ne adj., o verb.,kurio reikšmė - maždaug „durti= lävistää,badyti = puskea (sarvin ym.)“, pvz.,žodžio balt.-sl. *akstis „akstinas ir pan.“ (> lie. akstìs = varras, ir kt., žr. anksčiau) daryboje (sufikso *-sti- deverbatyvas!) aiškiai prasišviečia verb. balt.-sl. *ak- „durti,badyti“<verb.ide.*ak- „t.p.“ (žr.dar s.v.aketes = äes,karhi).

Iš anksčiau minėtų keturių šio pr.ackons skaitymo variantų tinkamiausiais laikytini, kaip įprastai ir daroma, turbūt šie: *akans 65 arba *akōns. Tiesa, K. Būga rašė: „Prūsiškasis akuoto vardas tesiskiria [nuo lie. akúotas = la. akuõts. - V.M.] viena tik galūne:ackons,kas būtų lietuviškai *akuonìs“.

Vadinasi, K. Būga (ir Toporov) iš ackons skaitymo varianto *akōns atstatė pr. *akōnis.Toks atstatymas yra dvigubai nepagrįstas: 1) jeigu būtų buvęs pr. *akōnis, tai jis E žodynėlyje būtų parašytas ne ackons, o *ackonis, 2) lie.akúo-tas = la. akuõ-ts < *akō- negali eiti argumentu, kad pr. ackons turi *akō- (pr. žodis nuo lie.-la. žodžio smarkiai skiriasi darybiškai!); dėl pastaro-sios priežasties ir pati prielaida ackons = *akōns yra labai rizikinga Taigi belieka manyti, kad patikimiausias iš visų minėtų keturių ackons skaitymų yra ackons = *akans. Subst. *akans < *akana- „akuotas“, daug kuo prime-nantis go. ahana „pelai“, gr.ἀκόνη „galąstuvas = teroitin (kovasin?)“ ir pan., yra savarankiškas vak. baltų darinys. Jis kildintinas iš adj. vak balt. *akana- „duriantis = lävistävä, smailus = terävä“, kuris yra sufikso *-an- vedinys grei-čiausiai iš o-kamienio subst. vak.balt.*aka- „duriantis, smailus dalykas“, plg. lie.var̃g-anas „vargingas = köyhä“ (:var̃gas),rū̃kanas „miglotas= savu-(stet- tu)“ (:rū̃kas) ir kt  Iš to paties subst.balt.*aka- „duriantis, smailus dalykas“ tik su kitu sufiksu buvo padarytas ir ryt. balt.adj. *ak-ōta- „duriantis, smailus“ → subst. *ak-ōta- „akuotas, Granne“>lie. akúotas = la. akuõts. Tas subst.balt. *aka- yra fleksinis vedinys iš verb.alt.*ak- „durti,badyti“ < ide. *ak- „t.p.“, plg., pvz., gr. ἀκή „smailuma, smaigalys“ – fleksijos * vedinį (deverbatyvą).

agins „ouge (Auge) – akis = silmä“ E 80. Taisytina į *akins ne tik dėl pr. ackis III 838 [5314] nom. pl., ackins III 414 [2931],9511 [5933] acc. pl.,bet ir dėl giminaičių: lie. akìs, la. acs, s.sl. ok-o,s.ind. ák-ṣi „akis“, gr. ὄσσε „akys“ (nom.du.) < *oki̯e, arm. akn, lo. oc-ulus, toch. A ak, B ek „akis“ ir kt. < ide. *ok-. [se ei ole ok-, vaan *ek´-]

 

Kts. ai.



---
 

agar : agara : agarat 'innukalt midagi tegev, hakkaja; virk, usin = '

liivi agār 'elav = eloisa, nobe = nopea, reibas = reipas'
soome häkärä 'hirmus tahtmine = kauhea pyrky, ind = into, rutt = kiire; kiim = kiima'

karjala häkärä 'kiim = kiima'


Läänemeresoome tüvi.

[Suomen sana "häkärä" tarkoittaa NSK:n (Nykysuomen sanakirjan) mukaan: "sumu, usva, huurre, auer, kuv. älyllisesti vaikeasti käsitetävä ongelma.

Álgu-tietokannan mukaan " Rauchgeruch, Kohlenoxyd; Dunst, Reif ", eli häkäkaasuun liittyvä sanoja. "Häkäpääkin" voi näihin kuvaanollisesti liittyä, ja tarkoittaa yli-innokasta ponnistelua ja koheltamista. Sana on silloin täysin häkä-sanan johdannainen. Suomen sana on vahvasti negatiivisen värinen. Häkä on viroksi hägu, häkärä on "myöhäisbalttiainen" huumorijohdannainen. HM.]

Jos sanalla "agar" on mitään tekemistä (se voi olla liivistä), se voidaan tässä mielessä katsoa itämerensuomen sanaksi.]


On arvatud, et sama tüve vasted võivad olla ka soome häkärä 'suitsulõhn, ving (saunas); uduvine, härm', Aunuse karjala hägär 'härmatis' ja lüüdi hagar 'härmatis' ning et võib olla sama tüvi mis sõnas hägu. Teise võimalu-sena on arvatud, et võib olla sama tüvi mis sõnas hakkama. Kolmandaks on arvatud, et tüve vasted võivad olla hoopis soome ahkera 'usin, virk, agar' (ahker) ja vepsa oger 'kuri, halb (inimene) = huono (ihminen); reibas, terve (inimene, loom)'.

 

HM: Valitsemani linjan mukaisesti tarkastella sanakirjaa, myös merkityksiä balttikielten valossa, katson viron sanan agar merkitykset näiden valossa: 

Latvia:
agar   ~a = ahkera, (3) darbīgs = ahkera, rosīgs = eloisa, uuras, uuttera, vilkas, vilkas, cītīgs = ahkera,

agarus   ~e = ahkeruus, (26) darbīgums; rosme, cītība = ahkeruus, uutteruus

Nämä liettuaksi: citība uolumas, stropumas = ahkeruua, uutteruus, uuraus

citīgs   -a ,  uolus   -i , stropus   -i = ahkrea, uuttera, uuras

Liettua: uolùmas  (2) centīgums; centība = ahkeruus, kestävyys, samaa juurta kuin liettuan kuuriperäinen kantrumas (mutta missä lajissa...?);


uolus   -ì  (4) centīgs -a = ahkera, kestävä (toiminnassa); cītīgs -a = ahkera
Latvia:

rosīgs Tulkojumi, Sinonīmi

rosība
1. gyvumas, judrumas; judėjimas, sujudimas
rosība uz ielām - gatvėse[didelis] sujudimas
2. veiklumas, aktyvumas
rosīgs   -a
1. gyvas   -a, judrus   -i, intensyvus   -i
rosīgs darbs - intensyvus darbas = intesiivinen, tehokas, liikkuva työ
rosīga tirdzniecība - gyva prekyba = vilkas kaupankäynti
2. veiklus   -i = työteliän, tekevä(inen), aktyvus   -i = aktiivinen
rosīgs cilvēks - veiklus žmogus = toimelias ihminen
rosīgums veiklumas, aktyvumas
rosināt   (~inu,  ~ini,  ~ina,  ~ināja,  ~inās) ,  skatinti, raginti
rosīties   (~os,  ~ies,  ~ās,  ~ījās,  ~īsies) ,  triūsti = , plušėti, ruoštis
rosīties saimniecībā - ruoštis  (triūsti) namuose
rosme  tik  sg.  = liikunta, voimistaelu
1. gyvumas, judrumas; judėjimas
2. sport. 
rīta rosme - rytinė mankšta = aamuvoimisteku
rosmīgs   -a ,   sk. rosīgs = liikkuva, ahkera, uheilullinen

triūstiminus.PNG

triū̃sas  (2) pūles  dsk.; pūliņi  dsk.; rosība; darbība = toiminta, (esim. sota-) toimet;
triūsėti   (~a,  ~ė́jo) = työskennellä,
triūsinėti   (~inė́ja,  ~inė́jo) ,   iter. sk.   triū̃sti;
triūsingas   -a  (1)
1. sk.   triūslùs = ahkera
2. ek. darbietilpīgs   -a = työntäyteinen;
triūsingumas  (2)
1. sk.   triūslùmas = ahkeruus
2. ek. darbietilpīgums, darbietilpība = työntäyteisyys;
triūslys   -ė̃  (4) darbarūķis   -e; urķis   -e;
triūslumas  (2) rosīgums; darbīgums;
triūslus   -ì  (4) rosīgs   -a; darbīgs   -a; rosmīgs   -a;
triūsti   (~ia,  ~ė) ,  rosīties; darboties = työkennellä; pūlēties; rauties = työkennellä (jonkin parissa), omistautua (jollekin)
triūsus   -ì  (4) sk.   triūslùs

Baltissa ei ole tavukaan mistään häkäpäisestä ja kiimaisesta muusta sellaisesta menosta tässä yhteydessä, vaan oikein harvinaisen (itse)kurinalaista työtä, liiketoimintaa ja urheilua...

 

---

 

agul : aguli : agulit '(vilets,armetu) ääre-,eeslinn' = laitakupunki, esikaupunki
vanarootsi hakul-, hagull- liitsõnades hakulverk, hagullverk 'ristatud teivastest aed = ristiseiväsaita'

Yksinkertaisesti epäilyttää.

 

---

 

ahas : ahta : ahast 'kitsas' = ahdas, kapea, tiukka, piukka, kaita, suppea
◊ ahastama
balti
leedu ankštas 'kitsas'
liivi ō’dõz 'kitsas'
vadja ahas 'kitsas'
soome ahdas 'kitsas'
isuri ahas 'kitsas'
Aunuse karjala ahtas 'kitsas'
lüüdi ahtaz 'kitsas'
vepsa ahtaz 'kitsas'
On ka arvatud, et sama tüvi mis sõnas ahtma. Kirjakeelde on murdesõna toodud soome keele eeskujul. Vt ka ahistama.

 

Jo vain on baltti:

 

Ahi  = ahjo, uuni liittyy sanaan ahas:

ahdas: Thomsen 1890: 158 VBL vrt. lt ankštas. Ahlqvist 1891: 3 = mns. Setälä 1891a: 295 301 < ahtaa (= *ankšti, *ankčia)  t. VBL. Wiklund 1896: 42 VBL. Kalima 1936: 86 ?VBL *anštas ellei < ahtaa

Muuten, tähän liittyy eräs mielenkiintoinen juttu: alun perin verbi on

*en-k-s-ti, jossa en- on sisään-, josta on nyt tehty verbivartalo, -k- on johdin joka tarkoittaa pakotettua toimintaa, -s- on kantabaltin johdin, joka tarkoittaa toistuvaa, vastavuoroista, refleksiivistä jne.toimintaa, ja -ti on verbin nominatiivin pääte. Tästä muodostetaan vokaali vaihtamalla a:ksi sellainen transitiivinen aspekti, jossa objektina on jokin tila, joka ahdetaan täyteen, *ankšti => ahtaa, täyteen (tai ainakin melkein) ahdettu =*ankštas => ahdas (balttijohtimella). Ahto tai ahtamus olisi *ankštis, gen. *ankčio, joista voisi tulla myöa ahjo, varsinkin kunnoita yksikön ja monikon genetiivejä (*ankščiu) käytetään yhdyssananmuodostuksessa. Tästä on tullut juuri suhu-š- tuonne vartaloonkin, se ääntyy joka tapauksessa useimmiten niin.

Jos nyt kuitenkin vaihdammekin tarkastelunäkökulmaksi esimerkiksi sellaisen, ettei ahdetakaan mitään onkaloa objektina täyteen, vaan ahdetaan, (vielä) yksi palanen tai murena lisää johonkin massaan, niin aspektissa perusverbin -e- vaihdetaankin -i-:ksi, saadaan verbi *inkšti = TUNKEA jokin vaikka rusina pullaan (tämä sana tosin tarkoittaa myös lasten rutinaa ja kitisemistä, sekä hankaamista vastaan), alunperin enemmänkin jonkin töhnän, esimerkiksi tervan KIINNI johonkin kuin jostakin irti, inkšti (inkčia, inktė), niin suomeen lainatuisi verbi *i(h)tää, ja tuppaamisen tulos olisi *inkštis, josta suomeen lainautuisi *i(h)tiöInkštiras on finni, näppylä, ihomato, saivartaja, kiiliäisen toukka (lehmän nahkassa).

Verbin *anksti (ankst´a) (kb) partisiippina, passiivin preteritinä saadaan paljon edellistä keskeisempi sanue

ankstus = aikainen, -anksti = aikaisin, varhain
= agrs -a (latvia); = aikainen,  agrs < an-g-(e)r(a)s (kur)]

Aspektistä *inkti (kb) (inkia, inkei?) > *īk´a joka tarkoittaa "rajoitetun yksilöllisen ajanjakson "luomista", voi tulla sana ikä. Ja siitä "aikava", pitkäveteinen: ikävä.

IE-kantakieltä tai vasarakirvestä, tammen skandinaavinen nimitys ek, eiche, oak näyttäisi olevan lainaa eteläsaamesta ja "ikäpuu", "erityisen vanha puu"! (Tai sitten molemmat ovat erikseen lainaa vsk:sta!) Alkuperäinen IE-sana (deru) on siirtynyt puun nimeksi yleensä: tred.

" oak (n.)

Old English ac "oak tree", from Proto-Germanic *aiks [vasarakirvestä, HM] (cognates: Old Norse eik, Old Saxon and Old Frisian ek, Middle Dutch eike, Dutch eik, Old High German eih, German Eiche), of uncertain origin with no certain cognates outside Germanic.

The usual Indo-European base for "oak" (*deru-) has become Modern Eng-lish tree (n.); likewise in Greek and Celtic words for "oak" are from the Indo-European root for "tree", probably reflecting the importance of the oak to ancient Indo-Europeans. The Old Norse form was eik, but as there were no oaks in Iceland the word came to be used there for "tree" in general. Used in Biblical translations to render Hebrew elah (probably usually "terebinth tree") and four other words. "

Tammen slaavilainen nimi dub < *damb tarkoittaa "patopuuta".

Suomen tammi (<*tamn) on kelttilaina (joka tosin sekin on saattanut merki-tä patopuuta ja tulla IE-vartalosta dem- = pinota, rakentaa), taipuu vanhalla kaavalla kuten myös mm. paasi (paaden < basis = pohjakivi; paaden > Paatene voi olla kuitenkin myös vsk:ta):

" tan (v.)

late Old English tannian "to convert hide into leather" (by steeping it in tannin), from Medieval Latin tannare "tan, dye a tawny color" (c.900), from tannum "crushed oak bark," used in tanning leather, probably from a Celtic source (such as Breton tann "oak tree"). The meaning "make brown by ex-posure to the sun" (as tanning does to hides) first recorded 1520s; intransi-tive sense also from 1520s. Of persons, not considered an attractive feature until 20c.; in Shakespeare, "to deprive of the freshness and beauty of youth" (Sonnet CXV). As an adjective from 1620s. To tan (someone's) hide in the figurative sense is from 1660s. Related: Tanned; tanning. Ger- man Tanne "fir tree" (as in Tannenbaum) might be a transferred meaning from the same Celtic source. "

Täysin mahdotonta ei ole etteikö tammi voisi ollla SU-sana, jolloin se olisi keltissäkin SU-laina.

Kts. ais

 

---


ahel : ahela : ahelat  'kett = ketju, vitja'

alggermaani *χāχilaz, *χāχlō
vanaislandi hæll 'kepp = keppi, teivas = seiväs, vai = vaaja'
vanarootsi (tiūþer-) hæ̅l 'pulk = palikka; tikk = tikku'
vanaülemsaksa hāhala, hāhila, hāhla, hāla 'konks, mille otsas pada tulel ripub = padankannatinkoukku'

vadja ahila 'kett = kettinki; raudkütke = rautakytky; vangiahelad = kahleet'
soome haahla 'rauast v puust pajaahelad, pajakook = pajakoukku; rauast kett, mille konksu otsas pada ripub = patakoukku'

isuri hahlad (mitm) 'kandepuud ja selle põikpuud ühendavad klambrid; pajaahelad'
Aunuse karjala huahlu 'konks ahjukoldes paja riputamiseks'
lüüdi huahlad (mitm) 'pajaahelad'
vepsa hahl 'pajakonks'

HM: Viron ja vatjan sanat liittyvät yhteen, muut hahlot ja haahlat (Hahl), jotka ovat merimiesslangia, eivät liity näihin välttämättä mitenkään.

 

---

 

aher1 : ahtra : ahtrat = maho 'sigimatu;viljatu = hedelmätön;napp = niukka, kasin = puhdas, siisti, siivo, kohtuulinen'

liivi ō’dõr(z), ā’dõr 'viljatu = hedelmätön, aher'
vadja ahõr 'aher'
soome mrd ahtera 'aher'
ersa ekšťer, jakšťeŕ 'viljatu, aher'
mokša äšťəŕ 'viljatu, aher'


Läänemeresoome-mordva tüvi.

Sana on latviaksi ālava
aher   a`htra,  ~t  vai  a`htrat  (12) ālava  īp.
aher lehm - ālava govs

 

aher-2 liitsõnas ahervare 'põlenud hoone(te) (kivi)jäänused = palaneen talon rauniot' ahi

 

---

 

ahi : ahju : ahju 'seade, ehitis, milles kütuse põlemisel vm keemilise reaktsiooni tagajärjel eraldub soojus'

◊ aher-2
alggermaani *asjōn- [ei ole uskottava: germaanin s ei lainaudu suomeen h:ksi.]
vanarootsi æsia 'ääs, hõõguvad söed'
rootsi ässja '(sepa)ääs'
saksa Esse 'ääs; korsten'
liivi ō’i, ā’i 'ahi'
vadja ahjo 'ahi'
soome ahjo 'ääs'
Aunuse karjala ahjo 'ääs'
lüüdi ahď(o), ahjo 'ääs'
vepsa ahj 'ahjus hõõguvad söed, kuumus'
aher- on rahvakeelne tuletis, kus j on välja langenud.

Eesti keelest on laenatud soome mrd ahjo 'ahi' ja võib-olla ka soome mrd aherrus 'põlenud v lammutatud ehitise v küttekolde varemed; leivaahju põhi'. Hiljem on laenatud tüve alamsaksa vaste, ääs.

HM: No lopultakin myös oletettu suomen laina virosta, tarkemmin sanoen vatjasta, jossa sana TUSKIN on lain suomesta! Vatjassa ei taatusti ole kantagermaanilainoja ainakaan sen enempää kuin suomessakaan... Germaanit ovat tulleet Tonavan suunnalta.

Sanasta *ankštis = ”*ahta(m)us” voisi suomeen lainautua **ahtio, **ähtö tai ahjo mm. reitistä riippuen. (Lt. ankštis, m. pl ankščiai = ahtaus, ankštis, f. pl. ankštys = korvasieni)

Muuten, tähän liittyy eräs mielenkiintoinen juttu: alun perin verbi on

*en-k-s-ti, jossa en- on sisään-, josta on nyt tehty verbivartalo, -k- on johdin joka tarkoittaa pakotettua toimintaa, - s- on kantabaltin johdin, joka tarkoittaa toistuvaa, vastavuoroista, refleksiivistä jne. toimintaa, ja -ti on verbin nominatiivin pääte. Tästä muodostetaan vokaali vaihtamalla a:ksi sellainen transitiivinen aspekti, jossa objektina on jokin tila, joka ahdetaan täyteen, *ankšti = > ahtaa, täyteen (tai ainakin melkein) ahdettu = *ankštas => ahdas (baltti-johtimella). Ahto tai ahtamus olisi *ankštis, gen.*ankčio, joista voisi tulla myös ahjo varsinkin, kun noita yksikön ja monikon genetiivejä (*ankščiu) käytetään yhdyssananmuodostuksessa.Tästä on tullut juuri suhu-š- tuonne vartaloonkin, se ääntyy joka tapauksessa useimmiten niin.

Jos nyt kuitenkin vaihdammekin tarkastelunäkökulmaksi esimerkiksi sellaisen, ettei ahdetakaan mitään onkaloa objektina täyteen, vaan ahdetaan (vielä) yksi palanen tai murena lisää johonkin massaan, niin aspektissa perus-verbin -e- vaihdetaankin -i-:ksi, saadaan verbi *inkšti = TUNKEA jokin vaikka rusina pullaan (tämä sana tosin tarkoittaa myös lasten rutinaa ja kitisemistä, sekä hankaamista vastaan), alunperin enemmänkin jokin töhnän, esimerkiksi tervan KIINNI johonkin kuin jostakin irti, inkšti (inkčia, inktė), niin suomeen lainatuisi verbi *i(h)tää, ja tuppaamisen tulos olisi *inkštis, josta suomeen lainautuisi *i(h)tiöInkštiras on finni, näppylä, ihomato, saivartaja, kiiliäisen toukka (lehmän nahkassa).

http://www.suduva.com/virdainas/
anzal'as strap, leather
anzōnas oak tree
anzt (Inf) to become narrower
anzukis narrow

Verbin *anksti (ankst´a) (kb) partisiippina, passiivin preteritinä saadaan paljon edellistä keskeisempi sanue

ankstus = aikainen, -anksti = aikaisin, varhain


= agrs -a (latvia); = aikainen,  agrs < an-g-(e)r(a)s (kur)]

 

---

 

ahin : ahina : ahinat 'õhin = into, kiihko < õhk = hehku, uhku, ahku = (työ)into > ahkera; rutt = kiire, nopeus riento; tõtt = kiire, riento, tähden, takia, totta (tõsi part.), (eri) toten'


Häälikuliselt ajendatud tüvi. Tüve vasted võivad olla ka murdesõnad ahke 'tragi = rehti, hakkaja', ahkats 'tragi, hakkaja', soome ahku 'ind = into, agarus = ahkeruus, kihk = kiihko; innukas = innokas, agar = ahkera, ablas = intohimoinen' ja võib olla ka lõunasaami aatskaadidh 'energiliselt, tarmukalt teha'. Selle tüve tule = innokastis võib olla ahker. Vt ka õhin.

H:n esiintyminen ja esiintymättömyys saattaisi viitata kanta-IE-lainaan ennen vasarakirveitä.

*h₂ewg- to glance = hehkua, välkkyä, välähtää, vilkaista Ancient Greek αὐγή (augḗ); Albanian ag, agoj; Russian юг (jug); Old Church Slavonic югъ (jugŭ)

https://en.wiktionary.org/wiki/%CE%B1%E1%BD%90%CE%B3%CE%AE#Ancient_Greek

 

From Proto-Indo-European *h₂ewg-. Cognates include Albanian agon and Old Church Slavonic югъ (jugŭ).

Pronunciation

more ▼

  • IPA(key): /au̯.ɡɛ̌ː/ → /aβˈɣi/ → /avˈʝi/

Noun

αὐγή (augḗ) f (genitive αὐγῆς); first declension

  1. light of the sun, sunlight
  2. (in the plural) rays, beams
  3. dawn
  4. any bright light, as of fire
  5. any gleam on the surface of bright objects, sheen

Происхождение слова Юг

Юг. Заимствование из старославянского, восходит к той же основе, что и греческое auge — «сияние = loiste, paiste säteily, hehku, hohto».

Происхождение слова юг в этимологическом онлайн-словаре Крылова Г. А.

Юг. Мы уже знаем, что «юг» — старославянское слово; русская форма была «угъ» (см. Ужин = päivällinen). Но ни тот, ни другой вариант еще не получил точного этимологического объяснения. Думают, что индоевропейский корень их имел значение «блеск = loisto», но есть и иные предположения.

Происхождение слова юг в этимологическом онлайн-словаре Успенского Л. В.

(joennimi)

распространенное речное название, напр. левый приток Шексны, в бывш. Яросл. губ.; правый приток Немды, в бывш. Макарьевск. у. Костром. губ; несколько рек с таким названием в бывш. Владим. губ.; исток Сев. Двины в бывш. Вологодск. губ., несколько рек в бывш. Перм. и Вятск. губ., река в бывш. Ладожск. у. бывш. Петерб. губ. Все они фин.-уг. происхождения, причем яросл., костром. и владим. — из мар. jòɣǝ «река», остальные — из коми ju, а последнее (ладожск.) — из прибалт.-фин.; ср. фин. joki, эст. jõgi и т. д. Об этой группе слов см. Паасонен, KSz 14, 21; Коллиндер 19 и сл.; Тойвонен, Еtуm. San. 118.

Происхождение слова Юг в этимологическом онлайн-словаре Фасмера М.

ЮГ. Заим. из ст.-сл. яз. Происхождение неясно. Предпочтительнее всего толкование юг как родственного алб. agume «утро = aamu», греч. augē «блеск = loiste, loisto». См. ужин.

Происхождение слова юг в этимологическом онлайн-словаре Шанского Н. М.

 

---

 

ahing : ahingu : ahingut 'kisuliste harudega torkeriist kalapüügivahendina'
balti
leedu akstinas 'astel, nõel, oga'
läti akstins 'astel, nõel'
liivi a’ņgõz 'ahing'
soome ahingas 'ahing' = atrain, harppuuna
Liivi vaste võib olla eesti keelest laenatud, mõjutada on võinud ka ang 'hang'.

RJK: Sana on samaa *asht(r)ainas (vasar.), *asht(r)ingas (kuuri) juurta kuin a(h)trainkin.

 

---

 

ahistama : ahistada : ahistan 'kitsikusse ajama, raskusi, häda põhjustama, tugevasti kimbutama; vaevama, piinama, rusuma, painama; ahtaks tegema, kokku suruma, pitsitama'
soome ahdistaa 'pigistada, pitsitada; taga ajada, taga kiusata; peale käia, survet avaldada, ahistada'


Laenatud kirjakeelde keeleuuenduse ajal. Sõna on tuntud ka kirderannikumurretes, kus võib olla samuti soome keelest laenatud. Soome allikas on tuletis sõnast ahas.

 

---

 

ahker : ahkra : ahkrat mrd 'hakkaja, igale tööle valmis, kärmas'


?soome ahkera 'usin, virk, agar'


Kirderannikumurretes levinud sõna. Võimalik soome allikas võib olla tuletis soome sõnast ahku, ahin. Teisalt on arvatud, et soome allikas võib olla soomerootsi laen, ← soomerootsi agär 'kergesti ärkav; ärgas, erk; kergesti kohkuv; täpne, hoolikas; innukas, agar'. Vt ka agar.

 

---

 

ahm : ahma ~ ahmi : ahma ~ ahmi 'kaljukass (Gulo gulo)'; mrd 'ahne'


◊ ahmima
vadja ahmia 'ahmida (süüa)'
soome ahma 'kaljukass'; mrd 'õgard'
isuri ahmo 'ahne'
Aunuse karjala ahmoi 'kaljukass'
lüüdi ahmo 'kaljukass'
? saami vuosmmis 'raseda naise toidujäänus; raseda naise eriisu'
? komi aǯni̮ 'õgima'
Võib olla häälikuliselt ajendatud läänemeresoome või läänemeresoome-permi tüvi. Teisalt on arvatud, et indoeuroopa laen, ← indoeuroopa *aś-, mille vaste on vanaindia aśma 'sööja'. Tähendus 'kaljukass' on laenatud soome keelest. Vt ka ahvatlema.

ahmima : ahmida : ahmin 'korduvalt (ning ahnelt) midagi v millegi järele haarama; ahnelt enda valdusse haarama v saada püüdma' ahm
vadja ahmia 'ahmida (süüa)'
soome ahmia 'ahmida, õgida, kugistada', ahma 'kaljukass'; mrd 'õgard'
isuri ahmia 'ahmida, õgida, kugistada', ahmo 'ahne, inimene, kes tahab kõike endale'
Aunuse karjala ahmoi 'kaljukass'
lüüdi ahmo 'kaljukass'
? saami vuosmmis 'raseda naise toidujäänus; raseda naise eriisu'
? komi aǯni̮ 'õgima'

 

---

 

ahne : ahne : ahnet 'võimalikult palju endale tahtev v endasse ahmiv'
?algiraani *atsnas
vadja ahnas, ahnõ 'ahne'
soome ahnas 'ablas, ahne'
isuri ahnas 'usin, töökas; ablas'
Aunuse karjala ahnas 'ablas, ahne, täitmatu'
lüüdi ahnak 'ablas, ahne'
? vepsa ažlak 'ablas, ahne'

 

---

 

ahtma : ahta : ahan 'vilja parsile kuivama tõstma; tihedalt üksteise kõrvale asetama, (täis) toppima'
lõunaeesti atma
vadja ahtaa 'ahta, vilja jm kuivama panna'
soome ahtaa 'toppida, kiiluda, laduda; vilja parsile kuivama panna'
isuri ahtaa 'vilja, võrke parsile kuivama panna'
Aunuse karjala ahtua 'vilja, võrke kuivama panna'
lüüdi ahtada 'vilja, võrke kuivama panna'
vepsa ahtta 'vilja jm kuivama panna'
lõunasaami voektenje 'maa sisse löödud vai võrkude kuivatamiseks'
ersa aftuma 'võrk'
mokša aftə̑ms 'võrku, mõrda sisse panema; püünist üles seadma'
? mari optaš 'panema, asetama; laduma, kuhjama; kokku panema, ehitama; peale laadima; kummutama'
komi okti̮ni̮ 'püünist, raudu üles seadma'
handi eγət- 'üles riputama, kuivama panema; pooma'
Soome-ugri tüvi. Vt ka ahas.

 

---

 

ai : aia : aia 'seeliku (v särgi) äärispael = (tietynlaisen puoli)hameen (tai paidan) reunanauha'

alggermaani *aǥjā

Koko hakusana vaikuttaa sepitteelliseltä:

Ensinnäkin "aia" on genetiivi sanasta aed = aitaus, piha(piiri), aita, katsotaan putkeen, mitä se on latviaksi:

1. dārzs = tarha


2. sēta = seeliläinen (Latvia,Liettua) kylä, maatila, seita, paimentolaisten varustettu tukikohta, sekä virolaiset (setut?) että seelit tunnetaan arkeologisesti näistä: usein oli paalutettu veteen, ja jopa asumukset rakentaa paalujen va-raan veden ylle, paimentamisen syynä olivat ajoittaiset tulvat eikä niinkään ajoittainen kuivuus kuten yleensä;

žogs = aita

Toisekseen: tuo seelik tarkoittaa vyöllä kiinnitettyä pitkää naisten puolihametta (jossa sitten vielä on se "aita", usein Latvian lipun punaisena (magentana...), jotenkin hyvin tutulta kuulostaa... Tämä sanakirja sanoo sen tulevan ruotsin/saksan sanasta segel = purje (viroksi puri, tulevat kantabaltoslaavin verbista bur- = tuulla, puhaltaa, pyryttää, vaikka tämä muuta valehteleekin). Koska kaikki muutkin selitykset ovat väärin,väitän niiden ohi, että tuolainen hame tarkoit- taa sitä, mitä siinä lukeekin: "seelikasta" eli seeliläishametta!

 Jekabpils.lv

10. jūlijā Sēļu sētā notiks tradicionālais, jau devītais, Tautas mūzikas festivāls “Lustes Jēkabpilī”, LA.lv uzzināja pilsētas domē.

Vasarakirvessana "aita" < kb. en-ta on vasarakirveskielen toisessa suorassa seuraajakielessä seelissäkin ollut *aita (se ensimmäinen vsk:n seuraajakieli on goliadi, volganbaltti), ja sieltä se tulee myös viroon eli nominatiivi vain on murteellinen. Ei mitään kermaanista todellisuudessa.

vanaislandi egg 'tera = terä, teravik = terävä kärki'
vanarootsi æg 'tera, teravik; kaugeim äär = kaukainen ääri, serv = syrjä'
vanaülemsaksa ekka 'tipp, ots; mõõga tera'

Näillä sanoilla ei ole mitään  tekemistä tuon "aidan" kanssa mihinkään suuntaan. (Eivätkä nämäkään luultavasti edes tule kantagermanista.)

liivi aigā 'kallas = rantaäyräs; äär = ääri; paikkond = paikkakunta; külg = kylki'

Tämä tarkoittaa "aidallinen, äyräällinen, rajan kanssa".

soome mrd aaja 'suur, lai; suur ala'

Suomen kielessä ei ole tällaista sanaa (Nykysuomen sanakirja), eikä myöskään sanoja aaje tai aaju (lähde, suonsilmäke), vaan nuo Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta tavatut sanat ovat karjalaa tai vanhoja saamelaisia sanoja. Ne ovat samaa *akwja = vesi(alue)-juurta kuin Aqua, Akaa, Oka, aava, aapa, gootin ahua, ruotsin å ja ö. liettuan ja latvan upe, kuurin apia, intia ap ja iranin Ob.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa

Aunuse karjala agju 'serv = reuna, ots = otsa, piir = raja, piiri'
lüüdi agď '(nööri = narun, küla = kylän, põllu = pellon, vms) ots = pää; lõpp = loppu'
vepsa aǵj 'ots; tükk = kappale, temppu; lõpp'

Näissä ag- on samaa kantaa "piikki" kuin preussin "akanassa", ackons [akkons, littuassa ja latviassa ck = tsk]

Eesti keelest on laenatud eestirootsi ai, aina, nai 'seeliku allääres olev punutud pael, tikitud kant = tikattu reuna´.

Tässä on sekoitettu useita kantabaltoslaavin ja vasarakirveskielen juuria, joista yksi, terää, alun perin piikkiä tarkoittava on *ek-, josta seuraa myös liettuan silmä = akis, preussin agins, venäjän oko. Siitä tulee myös liettuan "terällinen" = kivikirves = *akmuo < *akmen, josta metateettisesti lainaamalla tulee venäjään kamen´ = kivi. Tämä "kerros" voidaan pelata pois preussin etymologisen avulla ja katsoa, mitä jää jäljelle.

Agins = silmä

Taisymas agins į *akins yra visai galimas: prūsų raštuose pasitaiko skardžiųjų ir dusliųjų priebalsių painiojimo atvejų; be to, čia galėjo veikti ir vok. ouge (E 80) su savo -g-. Bernekeris ir Būga manė, kad agins, taip pat ausins = korva, E83 taisytini į *aknis resp. *ausnis. Bet tokiam taisymui prieštarauja tiek paties prūsų III katekizmo, tiek ir lietuvių bei latvių kalbų atitinkami faktai. Dėl panašių priežasčių nepagrindžiama ir Trautmanno nuomonė, pagal kurią žodžiai pr. *akins ir ausins E esą n- kamieniai perdirbiniai. Patikimiausia kartu su Mikkola BS 7) galvoti, kad agins E (*akins) bei ausins E yra i-kamienės acc. pl. formos. [spėjęs, kad agins E80 ir ausins E83 ankstyvesnėje E redakcijoje (ar originale) galėję net abu greta būti].

Tos pat kilmė̃s yra ir lie. ak-ìs „kiaura vieta liūne = suonvilmäke, akivaras = upottava tai kasviton paikka, (luonnon) avanto“, la. ac-is „akivarai“ (plg. arm. ak-n „akis, skylė = reikä“, rus. ок-но „langas = ikkuna; akivaras = silmäke“ < sl. *ok- „akis“); turbūt tos pačios šakniẽs yra ir lie. ãk-as, ak-àeketė“, la. ak-a „šaltinis = lähde“, pagaliau, – lie. ak-etìs resp. ek-etìs (-ė̃, -ỹs) „eketė“, la. ak-ata (-e) „eketė ir kt.“. Su šia ak- sietini dar pr. Ak-itz (ež.= järvi), Ak-icz (ež.) = *Ak-īts < *ak-ītas = "Pilkullinen" (plg. ak-ýtas), lie. Ak-ìs ir kt. (ež.), la. Ac-is (ež).

 

---

 

aim : aimu : aimu 'millegi hämara etteteadmise v vaistliku tajumise tunne; ebamäärane kujutlus v käsitus millestki'
◊ aimeline
soome aimottaa 'kumada; koita; soojust õhkuda; pakitseda'

Läänemeresoome tüvi.

aimeline : aimelise : aimelist 'populaarteaduslik' aim
 

RJK: Tämä on samaan vsarakirvesjuurta kuin hämeen äimen = päähänpisto, pakkomielle (kuurin *ëimens) ja savon oimen = oivallus (vasarakirves), latvian oma [äänt. uoma] = mieliala, liettuan ja tshekin aumuo (pl. aumenys) = tietoisuus, omė = vaisto < (piintynyt toiminta)malli, elje,  venäjän um = ymmärrys.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia ]

 

---

 

ain : aina : aina 'võrkpüünise äärest väljaulatuv (aasakujuline) selise ots'  = nuotan osa, vetonaru, -puu.


?alggermaani *(j)ainija-z
vanaislandi einir 'kadakas'
vanarootsi ēn 'kadakas' = kataja
soome aina 'selis, ain'

Laen on kaheldav tähenduserinevuse tõttu, sitkest kadakakoorest on varasemal ajal siiski nööri punutud. Eesti keelest on laenatud eestirootsi aina 'silmus selise otsas'.

RJK: Voi olla germaanilainakin, jos tulee katajapuusta. Tosin sekin on voinut olla *ainas vasarakirveskielllä. Suomen Kataja tarkoittaa "savupuuta" (katkupuuta), siitä on lainattu myös balttisanat (kadagis), samoin katajan sukulainen seetri (ketri).

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&sanue_id=114504

aina untere od. obere Hauptleine des (Zug)netzes, Sim

aina  ?< germaaniset kielet:     LÄGLOS 1 1991  s. 14-15

kantagermaani [jainⁱja-z

kantaskandinaavi (j)ainijaʀ 

https://en.wiktionary.org/wiki/einir
 

einir m

  1. masculine nominative plural of ein

Icelandic

Pronunciation

Etymology 1

From Old Norse einir, ultimately from Latin jūniperus. Cognate with Faroese eini(ber), Danish ene, Swedish en, Norwegian eine.

Noun

einir m (genitive singular einis, no plural)

  1. juniper

 

https://www.etymonline.com/word/juniper

juniper (n.)

coniferous evergreen shrub of northern regions, late 14c., gynypre, etc. (later altered to conform to Latin), from Latin iuniperus "the juniper tree" (source of Old French genevre, French genièvre, Spanish enebro, Portuguese zimbro, Italian ginepro, and, via Old French, Middle Dutch genever), a word of uncertain origin.

Perhaps it is related to iunco "reed," but there are phonetic difficulties. Watkins has it from PIE *yoini-paros "bearing juniper berries," from *yoi-ni- "juniper berry," perhaps from a non-IE language, + *-paro "producing" (from PIE root *pere-(1) "to produce, procure"). Applied to various North American species from 1748. In the English Bible (late 14c.), it renders Hebrew rethem, the name of a white-flowered shrub unrelated to the European evergreen, as the Latin word does in the Vulgate.

---

 

aina 'kogu aeg; üha, järjest'
?balti
leedu vienat 'ainult'
läti vien 'ainult'
preisi ainat 'alati, alatasa'
vadja aina 'aina, üha, ikka; alati; ikkagi'
soome aina 'alati, ikka; üha'
isuri ain 'alati, ikka; üha'
Aunuse karjala ainos 'alati, ikka; üha'
lüüdi aino 'alati, ikka; üha'


On peetud ka võimalikuks germaani laenuks, ← alggermaani *aina-z, mille vasted on vanaislandi einn 'üks, ainus', vanarootsi en 'üks, ainus', gooti ains 'üks, ainus'.


Vasarakirvestä: joko sanata yksi (aina) tai menee (aina). Skandinaavin ja gootin sanat myös sieltä.

----

 

aine = aine(s)

aine : aine : ainet 'see, millest koosneb füüsiline keha = se mistä fyysinen olio koostuu; mateeria vorm = materiamuoto, mida iseloomustab stabiilsus ja seisumassi olemasolu = olevainen (s), kaikkeus; objekt = objekti, allikas = (alku)lähde, lähtematerjal = alkumateria, substanssi, materia'
soome aine 'aine; materjal'


Laenatud kirjakeelde 19. sajandi lõpus.

Soome allikas on germaani laen, ← alggermaani *afnija-, *aƀnija-, vana-islandi efni 'aine, materjal; põhjus; võime', vanarootsi æmne 'aine, materjal; põhjus; võime' ja rootsi ämne 'aine; materjal; teema'. Selle germaani tüve skandinaavia vaste võib olla sõna eine laenuallikas.

Liittyy myös sanaan:

eine : eine : einet '(kerge) söögikord = (kevyt) ateria; söök = ruoka, syötävä'


soome eine 'hommikusöök = aamiainen; eine = eine(s), söök = ruoka'
isuri eine 'hommikusöök; eine, söök'
Aunuse karjala eineh 'toit, toiduained'
Võib olla skandinaavia laen,← algskandinaavia *afnija,mille vasted on vana- islandi efni 'aine, materjal; põhjus; võime', vanarootsi æmne 'aine, materjal; põhjus; võime', rootsi ämne 'aine; materjal; teema'. Vt ka aine.

Àlgu-tietokannan aine(s) "kantakermaanietymologialle" ei ole mitään muita perusteita kuin että sanoissa on samoja kirjaimia. Nekin ovat kuitenkin eri järjestyksessä. Ja "oivaltaja" on toiseksi pahin "eurotieteellinen" hölynpöly-maakari. Koko "kantagermaaninsakin" lienee vain hänen keksimänsä. Sillä sitten naäennäisselittyy vaikka mitä, mm. eines joka on vielä kauempana "kantamuodosta...).

Sana on todennäköisesti vasarakirvestä: *ainens = käypä, kelpaava < *aiti (*aina) = käydä, mennä, ajaa, kelvata  < *en-ti (kb) = mennä, pistää sisään >

liettuan eiti (eina, ễjo) = mennä, käydä, sopia,

einąs (einantis) = käypä, sopiva, kelvollinen, toimiva,

latvian  iet(iet, gaju), ejošs = käypä, kulkeva, toimiva

preussin ēitwei (ēit gūbi/gūbē), ēnts = käypä, sopiva.

kuurin ëitum (ëit,gūbë), käypä = *ëinēš  (arvattu mm.sillä peristeella lopusta, että viikate = "kaikenleikkaava" = vīkaptēš; ei kauaksi mene todellisesta). Tästä voisi hyvinkin tulla se eines, joskin ääntyy enempi [äineš].

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=441
 

ēisei „gehest (gehst) - einì = menet, 2.pers.“ III 811 [5129] praes. 2 sg.;praes. (conj. prasme) 3 sg. ēit (kailabban ēit „kad … gerai eitų“ = jotta kävisi/ menisi hyvin) III 2918 [253], (kailabban ēit „das… wol gehe“ =„daß …wohl gehe“) III 953 [5928]; opt. 3sg. ēilai (kaisemmai ēilai „das… untergehe“ = „daß… untergehe“ = "mennös hyvin"...) III 1213 [7515], imperat. 2 sg. ieis „gehe (gehe) - eik! = mene!“ III 7122 [4720], jei(s)schen „eik šen = mene sitten (= voit mennä)“ 2 pl.

ieiti „gehet (gehet) – eikite“ II 1112 [1313], III 5913 [412], ieithy „t.p.“ I 1110[713]. Čia turime pr. *ei-tvei (inf.):

lie. (inf.) eĩ-ti (praes. 1 sg. ei-mì „einu = menen“, 2 sg. ei-sì „eini = menet“, eĩ-ti „eina = menee“ ir kt.),

la. iê-t „eiti“, s.sl. i-ti „t.p“, s.ind. é-ti „(jis) eina“, gr.dor. εἶ-τι „t.p.“,lo. ī-re „eiti“ ir kt. < ide. *ei- „eiti“. Šalia pastarosios buvo 247 jos apofoninis variantas – šaknis ide. *i- „eiti“ (Pokorny l.c., taip pat žr. s.v. perioth), kuri galėtų slypėti ir minėtose pr. imperat. lytyse: pr. ieis, ieiti ir pan. turi matyt iei- = *i̯-ai- (ar *i̯-ei-), plg. gr. ἴ-οι-ς (opt. 2 sg.). Žr. dar s.v.v. pareiīngiskai, perēit.

Kaisa Häkkisen "aineen" etymologiaksi ehdottama muinaisislannin ja mui-naisenglannin "efni" ei tarkoita materiaalia, vaan se on adverbi "tasan", ja taustaltaan ehkä kelttiläinen "ebti" (gootin ibns = tasa(tt)ava?), josta tulee saksan ja tanskan Amt ja suomen ammatti (keltt. ambaktos = palvelija), joita näitäkin Álgu tarjoilee väärin "kantakermaanisina"...

" even (adj.)

Old English efen "level = taso," also "equal = samanlainen,like = kaltainen; calm = tyyni, harmonious = harmoninen; equally = samoin; quite = aivan, fully = täysin; namely nimellisesti," from Proto-Germanic *ebnaz (cognates: Old Saxon eban, Old Frisian even "level, plain, smooth", Dutch even, Old High German eban, German eben, Old Norse jafn, Danish jævn, Gothic ibns  (ja ruotsin jämn, ei ämne!).

The adverb is Old English efne "exactly, just, likewise." Modern adverbial sense (introducing an extreme case of something more generally implied) seems to have arisen 16c.f rom use of the word to emphasize identity ("Who, me?" "Even you").

Etymologists are uncertain whether the original sense was "level" or "alike." Used extensively in Old English compounds, with a sense of "fellow, co-" (as in efeneald "of the same age"; Middle English even-sucker "foster-brother"). Of numbers, from 1550s. Sense of "on an equal footing" is from 1630s. Rhyming reduplication phrase even steven is attested from 1866;even break (n.) first recorded 1907. Even-tempered from 1712. To get even with "retaliate upon = maksaa potut pottuina" is attested by 1833. "

Ainoa asia, joka tuon yhdistää einekseen on tuo merkitys "yhtälailla syötetyt". Materiaaliin yleensä tuota ei yhdistä mikään. "

 

---

ainus : ainsa ~ ainu : ainsat ~ ainust 'vaid üks'
alggermaani *ainaǥa-z, *ainaχa-z
vanaislandi einga 'ainus'
vanarootsi enge 'ainus'
gooti ainaha 'ainus'
liivi āinagi 'ainus'
vadja ainago 'ainus'
soome ainoa 'ainus'
isuri ainava 'ainus'
Aunuse karjala aino 'ainus'
lüüdi ainag 'ainus'


RJK: Vasarakirvestä.

 

ais : aisa : aisa 'puu(d), mille külge v vahele veoloom rakendatakse ja millest ta veokit, põllutööriista vm veab'
?balti *aisō, *aisa
vadja aisa 'ais'
soome aisa 'ais'
isuri aisa 'ais'
Aunuse karjala aižu 'ais'
lüüdi aiž(e͔) 'ais'
vepsa aižaz 'ais'


On ka arvatud, et võib olla slaavi laen, ← algslaavi *oje(s) (omastav *ojese) 'tiisel'. Kaugemate sugulaskeelte sõnad, ersa ažija 'ais', mokša ažijä 'ais', udmurdi vaji̮ž 'ais', komi vož 'ais', on vanemad laenud, ← algindoiraani *aiša, mille vaste on vanaindia īṣā́ 'ais'.


RJK: Balttilaina: aiza = kuorin-

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/08/suomen-esitetyt-balttilainat-vuoteen-1936-mennessa

aisa: Lidén 1897: 60 = md ažija VBL *aisō, *aisa vrt. sl mint. Šahmatov 1911: 802 < ke.Vasmer 1913:200 VBL. Toivonen 1917b:39–42 ?VBL ellei = perm;md = perm. Setälä 1926a: 143 < arj. Kalima 1936: 87 ims ei < arj vaan ?VBL (siis balttilainen, vsk-sanan mukainen)

Sanan aisata, kuoria (puu) on alaliettuksi  iẽžti (~ia, ~ė) = aisata, kuoria pölli(ä), ja yläliettuaksi  sekä "työkseen" aižýti (aĩžo, aĩžė) = kuoria, lohkoa, veistellä.

Näistä voidaan suurella varmuudella johtaa kantabaltin muodoksi  *enžti, joka on lähellä verbiä *ensti (endi) = pistellä sisään, liitellä yhteen, josta tulee liettuan ėsti (ė́da, ė́dė) = syödä, syöttää, syövyttää, kurin ëistun, ëidi [äidi].

Aisaamisen taustalla on todennäköisesti verbi: en-g´-s-ti, jossa pääte -g- tarkoittaa pakottamista ja -s- toistumista.

Ilmeisestikin liettuasta tulee sana ies, ja varsarakirveestä *aiza > aisa.

yoke (v.)

Old English geocian "to yoke,join together," from yoke (n.).Related:Yoked;yoking.

yoke (n.)

Old English geoc "contrivance for fastening a pair of draft animals," earlier geoht "pair of draft animals" (especially oxen), from Proto-Germanic *yukam (cognates: Old Saxon juk,Old Norse ok, Danish aag, Middle Dutch joc, Dutch juk, Old High German joh, German joch, Gothic juk "yoke"), from PIE root *yeug- "to join"


Väärin: sana on *(j)eng- , j tulee slaavista, voi taa lainauta myös balttiin:
 

jùsti  (juñta, jùto) = yhdistää (pakolla).

(tästä näkee senkin, mikä se on, joka yhdistää pakolla, sen näkee tuosta preesensistä; se ei ole alkuperältään espanjaa vaan liettuaa.)

(see jugular). Figurative sense of "heavy burden, oppression, servitude" was in Old English.

jugular (adj.)

1590s, "pertaining to the throat or neck" (especially in reference to the great veins of the neck),from Modern Latin jugularis, from Latin iugulum "collarbone, throat, neck," diminutive of iugum "yoke," related to iungere "to join,"

 

from PIE *yeug- "to join"

 

(cognates: Sanskrit yugam "yoke," yunjati "binds, harnesses," yogah "union;" Hittite yugan "yoke;" Greek zygon "yoke," zeugnyanai "to join, unite;" Old Church Slavonic igo, Old Welsh iou "yoke;" Lithuanian jungas "yoke," jungiu "fastened in a yoke;" Old English geoc "yoke;" probably also Latin iuxta "close by"). As a noun, 1610s, from the adjective. "

 

---

 

aistima : aistida : aistin 'meelte kaudu vastu võtma; tajuma, tunnetama'
soome aistia 'aistida'
Laenatud kirjakeelde keeleuuenduse ajal. Soome tüvi võib olla germaani laen,←alggermaani *aistē(ja)n-,mille vaste on gooti aistan 'kartma,austama'.


Germaaninkin sanat ovat balttilainoja. Aistia on samaa perua kuin haistaa, liettuan uosti, pr. uosta = haitaa, pr. uoda = haistaa.

H:llinen sana tulee kantaindoeuroopasta muuta, vieläkin vanhempaa tietä, h:ton on vasarakirvestä.

 

Kantaindoeuroopan sana on ollut *hen-s-t, jossa hen = sisään ja -s- tarkoittaa toistumista.

---

 

ait : aida : aita '(külm) hoone vilja, riiete vm säilitamiseks' = aitta.
?balti *aita


leedu ait(i)- liitsõnas ait(i)varas 'luupainaja; kratt, kes toob omanikule vilja, heina, piima jm aidas hoitavat; aidavalvur [?]'
liivi āita 'ait'
vadja aitta 'ait'
soome aitta 'ait'
isuri aitta 'ait'
Aunuse karjala aittu 'ait'
lüüdi ait(te͔) 'ait'
vepsa ait 'ait'


On peetud ka tuletiseks ajama tüvest.

RJK: Sanat tulevat samasta kantabaltin sanasta *enti > *aiti (vasarak.)= panna sissään täyttää.

Liettuan sana on vssarakirveslaina, kuten myäs siihen liietty sana varas = varus-, varasto, sanasta *kwaras (vsk., josta tulee myös liettuan sana karas = sota.

---

 

aitama : aidata : aitan 'abiks olema = auttaa, olla avuksi; tarvilikku mõju v toimet avaldama = varustaa, tukea jhkin; piisama = riittää' abi

 

aituma : aituma : aituma (tänusõna, tänamissõna) = kiittää
◊ aitäh, aitüma


Kuluvorm sõnaühendist aita jumal. aitäh on samast ühendist kujunenud veelgi lühenenud variant, kus rõhk on liikunud teisele silbile ja on tekkinud sõnalõpuline h: aita > aitah >aitäh. Samalaadsed on ka vene spasíbo 'aitäh', mis on sõnaühendist spasi bog 'päästa, jumal', ja läti paldies 'aitäh', mis on lühenenud sõnaühendist palīdz dievs 'aita, jumal'. Eesti keelest on laenatud eestirootsi lastek aiti, aitä 'aitäh' ning võib-olla ka liivi aītu·māl, aītjumāl 'aitäh; aita, jumal' ja vähemalt osaliselt soome lastek aatti, aitti 'aitäh'.

 

aitäh : aitähhi : aitähhi (tänamissõna) aituma

 

ajama : ajada :ajan 'kuhugi liikuma sundima = ajaa,pakottaa liikkumaan jon- nekin;midagi tegema sundima = pakottaa tekemään jotakin;tagant kihutama = '
aelema = ajella, ajend = ajanta, ajo, aihe (toimintaan)

?indoeuroopa *aǵ-

[indoeurooppaa kyllä, mutta ei välttämättä ag´- , josta kyllä tulee ruotsin åka ja latinan agere > actio... ]


vanaindia ájati 'ajama'
avesta azaiti 'ajama; ära viima = ulkoilma'

ladina agere 'ajama'  [Agere on uuslatinaa, kuten myös reagere, eikä näille kannata panna painoa VANHOISSA etymologioissa! Agere tulee piikkiä, otaa, oasta tarkoittavasta sanasta, ja se tarkoitti työeläimen kuten norsun, härän tai hevosen "stimuloimista", kannustamista piikkipäisellä stimulus-kepillä.]

liivi a’ijjõ 'jahtida = jahdata, ajada ;tõugata= työntää;paarituda = parittaa?; pealetükkiv olla = olla päällekäyvä'
vadja ajaa 'ajada, minema sundida = pakottaa menemään; püüda = pyytää, otsida = etsiä; eraldada = erottaa; sõita = ajaa, ajella, matkustaa, kulkea'
soome ajaa 'ära ajada = ajaa ulos; viia = viedä, sundida = pakottaa; juhtida = juhtia, sõita = ajella'
isuri ajjaa 'hobust sundida = ohjata, komentaa hevosta, hobusega sõita = ajella hevosella; ära ajada = ajaa ulos'
Aunuse karjala ajua 'sõita; ajada'
lüüdi ajada 'hobusega sõita = ajaa hevosta; purjetada = pujehtia, sõuda = soutaa; suusatada = hiihtää; taga ajada'
vepsa ajada 'sõita; (taga) ajada = ajaa takaa'
saami vuodjit 'sõita, reisida = ajella, matkustaa'
udmurdi uji̮ni̮ 'ajama, taga ajama'
komi vojni̮ 'põgenema = paeta; kiiresti ära viima'
idamansi wojt- 'taga ajama'
Indoeuroopa laen on kaheldav häälikulistel põhjustel. Vt ka ait, laajama.

Viron sanan merkityksen tarkentamiseksi ja erityisesti balttikieliin, joihin suhteessa minä asiaa tarkastelen (mutta rehellisesti) pistetään tähän merkitykset ja vastinsanat latviaksi:

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=ajama&s=0&g=2&r=10611062
ajama   kse-tag.  ae`takse,  tud-part.  ae`tud  (94)

1. dzīt = ajaa (takaa, ulos, sisään)

taga ajama - dzenāt = ajaa takaa < kb.(w)enti < kIE
süüd teise peale ajama - uzvelt vainu citam = kääntää syy toisen niskaan
juttu ajama - sarunāties = ajaa asiaa
habet ajama - skūt bārdu = leikata parta
karva ajama - mest spalvu = ajaa karva, villa
läbi ajama - iztikt = tyhjentää
kitsikusse ajama - iedzīt strupceļā =
meeleheitele ajama - iedzīt izmisumā =
ära ajama - padzīt; aizdzīt = ajaa ulos
2.  ar  part.  darīt = tehdä, rīkoties , nodarboties
oma asja ajama - darīt savu darbu; veikt savu uzdevumu = ajaa asiaansa
3. tehn. pārtvaicēt, destilēt = tislata

viina ajama - dedzināt spirtu = tislata viinaa

kõrv ajab pilli - ausī džinkst = korvat soivat
ajab kananaha ihule - šermuļi skrien pa kauliem = ajaa, nostaa ihon kananlihalle
hirmu peale ajama - iedzīt bailes = aiheuttaa kauhua
ajab kopsu üle maksa - sirds kāpj pa muti laukā

Vaihtoehto 1.:

*h₁ey- [*en-, *em-] = to go (drive with animal)

Skr. एति ‎(éti), Av. aēiti, Gk. εἶμι ‎(eî

Ajaa on vasarakirvesverbi, joka on lainattu sieltä kautta euraasiaan mm. kamtshatkalaisiin kieliin:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

A. Parallels between Chukcho-Kamchatkan and Uralic, including partial branches.

1. ChK *'ajta "to drive" (M 20), cf. Chuk aj-ǝlg "sich fürchten"; FU *aja- "treiben, jagen" (UEW 4) = *åjå "to drive" (S 542); cf. Sm *åjtå "loslassen, schicken" (SW 17). Lit.: Bouda 1952: 33: Ch + FU.

Ajaa > ajattaa > ajatella, (aika, yhdistetty myös liett. laikas)

Seuraa todennäköisesti kantabltin verbistä *enti (tai *emti) = tulla, mennä, ajaa sisään. Liett. eiti (eina), latvian iet (iet), jotvingin ait (aina), preussin eitun, (uuden) kuurin *êitum, êima  = mennä, kävellä.

 

Indoeuroopplaisesta juuresta (joka on ollut *en- = (mennä, ajaa, työntää, vetää) sisään, eikä ei- , joka on tavallinen myöhempi muoto, mm. balttikielissä, vasarakirvaassä kuitenkin *ai-, latviassa latgallilainen ie-) on muodostettu uudissana "ioni" = "se, joka menee":

 

ion (n.) = ioni

1834, introduced by English physicist and chemist Michael Faraday (suggested by the Rev. William Whewell, English polymath), coined from Greek ion, neuter present participle of ienai "go," from PIE root *ei- "to go, to walk"

(Ei ole luultavasti oikea IE-juuri, vaan itäbalttia. Oikea on *hen- = mennä ajaa sisään.)

(cf. Greek eimi "I go;" Latin ire "to go," iter "a way;"

Old Irish ethaim "I go;" Irish bothar "a road" (from *bou-itro- "cows' way"),

Gaulish eimu "we go," Gothic iddja "went,"

Sanskrit e'ti "goes," imas "we go," ayanam "a going, way;"

Avestan ae'iti "goes;" Old Persian aitiy "goes;"

Lithuanian eiti (eina, ėjo) "to go;"

Jotvingin ait (aina, ajoi) = mennä, ajaa

Old Church Slavonic iti "go;" Bulgarian ida "I go;" Russian idti pr. idjot "to go").

So called because ions move toward the electrode of opposite charge.

 Lat. , Umbrian ier, Oscan eítuns, Kamviri ie, Gaul. eimu, Toch. i/i, Ir. ethaim/, Pers.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset